Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt ihan luvattoman pitkään. Syy siihen ei suinkaan ole kiinnostuksen, vaan ihan yksinkertaisesti ajan puute. Kolmen eloisan poikalapsen kanssa kun arki tuppaa olemaan melkoisen vauhdikasta. Näin kevättä kohti mentäessä olen kuitenkin vakaasti päättänyt taas aktivoitua tämän asian suhteen.

Meille kuuluu hyvää ja arki rullaa. Isommat käyvät kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhossa 3h kerrallaan ja siihen päälle kerran viikossa muskarissa. Nyt on lisäksi suunnitteilla jonkun liikunnallisen harrastuksen aloittaminen. He tykkäävät Ryhmä Hausta, legoista, luistelusta, puuhakirjojen tekemisestä, leipomisesta, Oktonauteista, askartelusta, palapeleistä, kiipeilystä ja vohveleista. Kirjastossa käydään usein, molemmilla on jo oma kirjastokortti ja sekä lainaaminen että palauttaminen sujuu jo automaatilla. Nykyään pojat saattavat leikkiä jo pitkiä aikoja keskenään, tai välillä yksinäänkin. Ulkona käydään vähintään kerran päivässä, se on se minimi että saa heidän energiatasonsa pysymään jotenkin aisoissa. Pikku-J on kohta 10kk. Hän osaa sanoa äiti, kukkuu ja tissi, viipottaa kovaa vautia taaperokärryn kanssa, syödä soijajogurttia itse lusikalla ja juoda itse lasista, riisua vaipan ja painella kovaa vautia karkuun sekä heittää palloa. Pikku-J nukkuu vielä toistaiseksi kahdet päiväunet, mikä mahdollistaa sen, että mulla on päivisin aikaa touhuilla juttuja ihan vaan isompien poikein kanssa. Silloin luetaan, pelataan ja rakennellaan legoilla. Pojilla on myös Oppi ja ilo -sarjan puuhakortteja, joiden tekemisestä hurjasti tykkäävät. 

Lasten kanssa puuhastelun lisäksi päälle tulee sitten tietysti normaali kodinhoitoralli. Vaimo toki osallistuu kaikkeen, mutta koska hän on yleensä arkisin töissä 7-17 (matkoihin tunti suuntaansa), arjen pyörittäminen on siis paljon mun vastuulla. Pyykkiä pestään joka päivä, jos ei muuta niin kestovaippoja ainakin. Samaten tiskikone laulaa tietysti vähintään kerran päivässä. Kissoista lähtee karvaa ja ulkoa kulkeutuu hiekkaa, sekä kummallisesti meillä on jatkuvasti pientä paperisilppua ja muita jämiä askarteluista pitkin lattioita. Imuroidakin siis pitää melkein joka päivä. Ja tietysti laittaa ruokaa, koska nälkäiset nuoret herrat vaativat sen kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Yleensä kyllä teen ruuan vain kerran päivässä, ja toisella kerralla syödään jämiä. Ollaan muuten nykyään vegaaneja koko perhe, sillä joustolla, että isommat pojat voivat kodin ulkopuolella halutessaan syödä muutakin (esim jos joku kerhossa tarjoaa synttärikeksejä). Pikku-J on sormiruokaillut puolen vuoden täysimetyksen jälkeen blw-ajatusella (baby led weaning). Häntä ei ole siis syötetty olleenkaan missään vaiheessa, eikä tulla syöttämäänkään. Hän on saanut alusta asti syödä itse ja korvata omaan tahtiinsa äidinmaitoa kiinteillä. Näin kolmannen lapsen kohdalla kun meillä on tietoa enemmän monesta asiasta, ollaan ehdottasti haluttu joka tavalla edetä vieläkin lapsentahtisemmin, kuin isompien kanssa. Pikku-J:lle ei muuten hankittu ollenkaan pinnasänkyä, vaan hänen paikkansa on ollut ja tulee vielä toistaiseksi olemaan perhepedissä (minne kyllä isommatkin kömpivät edelleen melkein joka yö nukuttuaan alkuyön omassa sängyssään). Isommat pojat tykkäävät kovasti osallistua ruuanlaittoon ja kaikkiin muihinkin kodin askareisiin. Paljon siis tehdään kotitöitä yhdessä heidän kanssaan. 

No entä sitten parisuhde kaiken tämän keskellä? Sekin voi oikein hyvin! Ensinnäkin meistä on näiden vuosien aikana vaimon kanssa hitsautunut melkoisin hyvä tiimi. Sen lisäksi nykyään osataan jo ihan eritavalla ottaa aikaa parisuhteelle ja toisaalta huomioida toista arjessa. Koska meillä ei käytännössä ole tukiverkkoa, ne arjen pienet jutut korostuvat, koska meillä ei toistaiseksi ole mitään mahdollisuutta lähteä esim treffeille kahdestaan. Ja toisaalta Pikku-J:tä ei vielä edes haluttaisi jättää hoitoon. Lapset menevät yleensä nukkumaan kahdeksan aikaan ja sen jälkeen meillä on pari tuntia kahdenkeskeistä aikaa. Aikaisemmin oltiin olkkarissa. Mutta koska tällä hetkellä Pikku-J ei halua nukkua ollenkaan yksin, ollaan makkarissa. Joka ilta syödään yhdessä iltapalaa, vaihdetaan päivän kuulumisia ja katsotaan Netflixistä sarjoja tai leffoja tabletilta. 

Tässä ne päivät siis menevät melkoista vauhtia. Arki on tosi täyttä, mutta ihanaa! Ja nautin kyllä aivan valtavasti tästä kotiäitiydestä! Lapset kuitenkin kasvavat niin hurjan nopeasti, ja äkkiä tämä pikkulapsi aika on jo ohi. 

Mulla on mielessä monta asiaa, mistä haluaisin kirjoittaa. Ja vakaa aikomus on taas alkaa päivitellä blogia useammin. Jossain kohtaa tarkoitus olisi kirjoittaa sateenkaariperheen lapsista seurakunnan kerhossa, kaksosten suhteesta heidän kasvaessaan, kaksosten ja yksösen erilaisuudesta, keskusteluista lasten kanssa siitä mistä vauvat tulevat jne. Jos sinulla on jotain, mistä toivoisit minun kirjoittavan, niin kommentoi vaikka tähän alle.