Mun vointia seurattiin tosi tarkasti punktion jälkeen, mahdollista munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymää peläten. Oli selvää että jos punktoidaan 34 munasolua, jonkin asteisia oireita siitä varmasti tulee. Nyt vaan sitten seurattiin miten oireet kehittyvät ja päästäisiinkö tuoresiirtoon. Lääkäri oli sitä mieltä, että jos mun vointi on kovin huono ja etenkin jos näyttää että hyperstimulaatio-oireyhtymä on kehittymässä, alkion siirtoa ei kannata lähteä tekemään. Ensinnäkin mahdollinen alkava raskaus voi pahentaa hyperstimulaatiota. Ja toisaalta jos vointi on valmiiksi kovin huono, kroppa ei kuulemma välttämättä ole edes kovin vastaanottavainen. 

Muutama päivä meni siis tiiviisti jännätessä ja mun oloa seuratessa. Toki maha oli kipeä ja turvoksissa. Mutta mitään muita suorastaan hälyttäviä oireita ei onneksi tullut. Niinpä päätettiin, että yritetään tuoresiirtoa. Punktio oli ollut maanantaina ja siirto ajoittui perjantaille. 

Oltiin taas kerran koko porukka klinikalla. Kun tullessa ilmottauduttiin, toinen pojista totesi reteästi, että "me tultiin hakemaan pikkusisko kyytiin". Itse siirrossahan ei mennyt kovin kauaa, vaan se oli lähinnä inseminaatioon verrattavissa oleva toimitus. Pojat odottelivat sen aikaa viereissä huoneessa rusinoita napsien. Siirron jälkeen sain vielä ohjeet Gonapeptylin pistämisestä. Sen on tarkoitus tukea alkion kiinnittymistä. 

Eli nyt sitten jännäillään, miten käy.