Perhosia pyöri mahassa, kun menimme maanantaina aamulla klinikalle munasolupunktiota varten. Maha oli turvoksissa ja kipeä, mutta muuten olo oli edelleen ihan suhteellisen hyvä. 

Mulle laitettiin käteen tippa ja sen jälkeen mentiin toimenpidehuoneeseen, vaimo oli luonnollisesti mukana. Sain suoneen rauhoittavaa lääkettä sekä kipulääkettä, kyllähän tuo päässä heti tuntui ja ehdin jo ajatella, että sattuuko tämä tämän jälkeen ollenkaan. Perjantaina ultrassa oli näkynyt noin kymmenen isompaa munarakkulaa. Olin pistänyt Pregnylin 36 tuntia ennen punktiota, sen tarkoitus oli vielä lopullisesti kypsyttää munasolut. Toiveissa siis oli, että niitä munasoluja saataisiin se kymmenkunta. Kaikki poimitut munasolut eivät kuitenkaan ole kypsiä tai hedelmöity normaalisti, joten kymmessä olisi todennäköisesti riittävästi vaikka hävikkiä tulisikin, ja toisaalta jotain toivottavasti jäisi pakkaseenkin. 

Ensin punktoitiin oikea munasarja. Sattui aivan järjettömästi. Siis kertakaikkiaan aivan tolkuttomasti. Jälkeenpäin kuulin, että kivun määrä on ilmeisesti suoraan verrannollinen siihen, miten paljon munarakkuloita munasarjasta joudutaan punktoimaan. Oikealta puolelta punktoitiin 22 kappaletta. Kyllä, 22. Ennen kuin siirryttiin vasemmalle mä sain lisää kipulääkettä ja vaimon paikalle mun viereen tuli ylimääräinen hoitaja, joka painoi mahan päältä niin, että vasen munasarja pysyi paremmin paikallaan kun siitä punktoitiin. Vasemmalta munasoluja saatiin 12. Ja mä olin aivan poikki sen jälkeen. Kipu oli melkoinen. Mutta todellakin, munasoluja punktoitiin kaikkiaan 34 kappaletta. Oikeesti, 34. Siis 34.

Meillä oli pojille hoitaja mukana punktion ajan. Kun punktio oli ohi, vaimo lähti aika pian viettämään aikaa poikien kanssa ja mä jäin toipumaan. Sain varmuuden vuoksi antibiootit suoneen punktion jälkeen, ettei tule mitään tulehdusta (mikä punktiossa on tietysti aina riskinä). Sitten sain reilusta kipulääkettä ja lämpimän kaurapussin mahan päälle. Vähitellen pahin kipu alkoikin helpottaa, mutta olo oli melkoisen hutera koko loppupäivän. Toki voimakkaat kipulääkkeetkin varmasti tekivät omalta osaltaan olosta huteran. Muutaman tunnin huilailun jälkeen vaimo ja pojat tulivat hakemaan mut klinkalta. Ja edessä oli vielä reilun tunnin ajomatka kotiin. Mun oli pakko laittaa etupenkkiä ihan kunnolla takakenoon, että sain edes jotenkin sellaisen asennon, että sain oltua autossa. 

Tuo 34 munasolua on ihan älytön määrä. Etenkin kun kun koko ajan ollaan muutenkin menty varovasti ja pelätty, että kehitän tuon munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymän. Ilmeisesti tuo korkea AMH ennakoi juuri sitä, että näin voi käydä ja munasoluja tulee reippaasti enemmän kuin oli tarkoitus. Näin siis siitäkin huolimatta, että Gonal-F:n annos oli suorastaan naurettavan pieni. Sain varmuuden vuoksi klinikalta jo mukaan ohjeen siltä varalta, että hyperstimulaatio-oireyhtymän oireita alkaa tulla. Lisäksi sain lyhyen lääkärin tekstin punktiosta, mikä tarvittaessa toimisi lähetteenä, jos joutuisin päivystysaikaan lähtemään lääkäriin. Lääkäri oli myös jo varoitellut, että jos mun olo menisi kovin huonoksi tai alkaisi selvästi tulla hyperin oireita, ei tuoresiirtoa kannata välttämättä tehdä vaan alkiot on parempi pakastaa ja tehdä siirto myöhemmin, kun elimistö on rauhoittunut. Ensinnäkin jos tilanne on huono (siis on hyperin oireita), kohtu ei välttämättä ole kovin vastaanottavainen alkion suhteen. Ja toisaalta jos on jo hyperin oireita ja raskaus alkaa, se voi pahentaa hyperin oireita hyvinkin radikaalisti. 

Vaikka munasoluja oli paljon oli heti selvää, että ne kaikki eivät ole kypsiä ja kypsistäkään eivät kaikki hedelmöity normaalisti. Ensimmäinen jännä paikka oli punktion jälkeisenä päivänä, kun hoitaja soitteli alkioiden tilannetta. Osa tosiaan ei ollut kypsiä ja osa ei hedelmöittynyt normaalisti. Kuitenkin ensimmäisenä punktion jälkeisenä päivänä tilanne oli se, että meillä oli 12 normaalisti hedelmöittynyttä alkiota. Sain ohjeeksi aloittaa Lugesteronin kaksi päivää punktion jälkeen siltä varalta, että tuoresiirtoon päästäisiin. Hoitaja kyseli tosi tarkaan mun vointia, tuleeko pissaa, ahdistaako jne. Olo oli toki hankala ja maha hemmetin kipeä edelleen, muttei voinnissa onneksi ollut mitään huolestuttavaa. Vaimo pystyi onneksi ottamaan töistä vapaata vielä punktion jälkeisen päivänkin, en olisi mitenkään jaksanut vielä touhuta poikein kanssa. Hoitajan kanssa sovittiin, että katsotaan mun vointia ja alkioiden tilannetta päivä kerrallaan, ennen kuin lääkäri päättää tehdäänkö tuoresiirto vai pakastetaanko suosiolla kaikki alkiot odottamaan parempaa tilannetta. 

DSC_0708.jpg