Tällä kertaa kirjoittelen täältä muuttolaatikoitten keskeltä. Meidän lauman on siis aika pakata kimpsut ja kampsut, ja suunnistaa eteenpäin. 

Tähän nykyiseen vuokrakämppään muutettiin noin puolitoista vuotta sitten, kun meidän pieni kaksio alkoi käydä poikien kanssa pieneksi. Tässä oli tätä elämänvaihetta ajatellen riittävästi tilaa ja oli jotenkin tosi huoletonta asua vähän aikaa vuokralla. Aina jos tuli esim. jotain korjattavaa, ei kun soitto huoltomiehelle ja homma hoitui. Alusta lähtien oli kuitenkin selvää, että olemme tässä vain väliaikaisesti. 

Uuden, oman asunnon hankkimisesta on puhuttu tämän viimeisen puolentoista vuoden aikana puhuttu säännöllisesti. Viime vuoden loppupuolella asia alkoi olla puheissa ensi viikottain ja lopulta jopa päivittäin. Heti tammikuun alusta aloimme sitten etsiä meille uutta kotia ihan tosissaan. Näytöissä kävimme ahkerasti. Osa noista asunnoista oli sellaisia, että jo näkemättä tiesimme, ettei kyseessä ole meidän tuleva koti. Halusimme kuitenkin nähdä mahdollisimman paljon erilaisia koteja ja vertailla tarjontaa sekä mitä milläkin hinnalla saa. 

Kun sitten löysimme tuon meidän uuden kodin tiesimme heti, että tämä se on. Pohjaratkaisu oli hyvä, huoneita ja tilaa riittävästi myös tulevaisuutta ajatellen sekä sijainti lähes paras mahdollinen meidän tarpeisiin. Yksi meidän kriteeri oli myös se, että aunnon kunto on niin hyvä, ettei siellä tarvitse alkaa tehdä mitään maalaamista ja tapetointia kummempaa remonttia.   Asunnossa oli lisäksi pieniä meitä miellyttäviä yksityiskohtia. Kaikki vain tuntui loksahtavan kohdalleen. 

Ennen kauppoja halusimme vielä oikeasti varmistua talon kunnosta niin hyvin, kuin mahdollista. Niinpä halusimme teettää sinne kunnon kuntokartoituksen. Meidän molempien aikaisemmat kokemukset kuntokartoituksesta ovat lähinnä, että sen pintakosteusmittarin kanssa käydään kokeilemassa lattiakaivojen vierestä. Ja sehän ei sinänsä lopultakaan kerro yhtään mitään asunnon kokonaiskunnosta. Nyt halusimme paketin, mihin kuului noiden perus kosteusmittausten lisäksi myös sisäilman hiukkasten mittaus, kuvaus lämpökameralla sekä homekoira. Toki kaikkea voi aina sattua ja jäädä huomaamatta. Kuitenkin kun kuntokartoituksessa ei ilmennyt mitään ilmanvaihdon suodatinten vaihtoa kummallisempaa alkoi tuntua selvältä, että tässä todellakin on meidän uusi koti. 

Niinpä siis tehtiin kaupat. Avaimet saimme heti, ja suoraan kaupantekotilaisuudesta menimmekin fiilistelmään meidän uuteen kotiin. Vaimon vanhemmat viettivät yhden päivän poikien kanssa, jolloin  me saimme vaimon kanssa siivottua ja vietyä jo ensimmäisiä tavaroita. Viime päivinä olemme yhdessä poikien kanssa pakkailleet ja vähitellen vieneet lisää tavaraa. Tämä uusi koti sijaitsee naapurikaupungissa, mutta kuitenkin sen verran lyhyen matkan päässä, että matkaa viitsii ajella saman päivän aikana enemmän kuin kerran. Nyt siis pakkailemme viimeisiä tavaroita ja odotamme loppuviikosta saapuvaa muuttoautoa. Ihanaa päästä uuteen kotiin!