Viime aikoina olen taas kirjoitellut lähinnä hoidoista, mutta ehkä tähän väliin voisi taas kertoa, mitä meidän perheelle muuten kuuluu. Vaimo on päivät töissä ja mä edelleen poikien kanssa kotona, näillä näkymin siihen asti että täyttävät 3 vuotta. Arki rullaa kivasti, mutta kahden tahtoikäisen kanssa on varsin vauhdikasta ja päivät melkoisen täysiä. Paljon kevyempiä päivät olisivat jos olisin päivät töissä, eikä minunkaan työni ole, fyysisesti tai henkisesti, sieltä kaikkein kevyimmästä päästä. Kuitenkaan edelleenkään en vaihtaisi mihinkään tätä arkea poikien kanssa. On jotenkin niin ainutlaatuisen mahtavaa seurata kahden pienen ihmisen kehitystä sekä yksilöinä, että toisaalta heidän keskinäistä suhdettaan. 

Puhetta molemmilta pojilta tulee ihan jatkuvalla syötöllä, välillä tuntuu että eivätkö nuo ole ikinä hiljaa. Mutta toisaalta, ei kai se ole sairaus jos lapset tulevat (tässäkin suhteessa) äitiinsä. Se että pojat puhuvat paljon on kyllä helpottanut meidän arkea ihan huomattavasti. Turhautumiskiukuttelut ovat vähentyneet ihan huomattavasti, kun pojat saavat toimitettua asiansa, he osaavat kertoa mitä haluavat tai mikä harmittaa. Tarkkana saa myös olla edelleen sen kanssa mitä itse päästää suustaan, koska varsinkin ne hieman kyseenalaiset ilmaisut kuulee seuraavaksi aivan taatusti poikien suusta. Sen lisäksi että pojat ovat kovia puhumaan, he ovat kovia myös laulamaan. Ollaan käyty muskarissa nyt vuoden verran kerran viikossa. Ja uskomattoman hyvin pojat oppivat noita lauluja. He saattavat hoilottaa pitkät pätkät jotain laulua ihan vain parin kerran kuulemisen jälkeen. Tosin tässäkin taitavat tulla äitiinsä, mua on taidettu joskus sanoa käveleväksi jukeboksiksi, ellen ihan väärin muista..

Sen lisäksi että pojat ovat koko ajan äänessä, he ovat myös ihan mahdottomia menijöitä ja vauhtia riittää. Viime syksyn lempiharrastus on ollut potkupyöräily, mitä ollaan harrastettu paljon. Muuten sitten perus pikkupoikien tapaan tykkäävät kovasti kiipeilystä, hyppimisestä ja nykyään myös keskenään painimisesta. Koska energiaa riittää, meillä ollaan siis vähintään kerran päivässä pihalla, säällä kuin säällä. Nyt talvella ollaan käyty enemmän tai vähemmän säännöllisesti myös luistelemassa ja se alkaa vähitellen sujua oikein mallikkaasti. Myös hiihtämistä ollaan kokeiltu, mutta näistä kahdesta luistelu kiinnostaa selvästi enemmän. Mutta vaikka pojat kovin energisiä ovatkin, entistä enemmän huomaa, että vähitellen jaksavat myös keskittyä juttuihin. Piirtämisestä tykkäävät kovasti, samoin kaikki askartelu on mieleistä. Duploilla samoin kuin pikkuautoillakin saattavat leikkiä pitkiäkin aikoja joko itsekseen tai keskenään. 

Poikien keskinäisen suhteen kehittymistä on ollut ihan mahtavaa seurata. Toki he tappelevatkin. Mutta entistä enemmän heidän keksinäisessä suhteessaan on alkanut näkyä toisen huomioon ottamista. Esimerkiksi jos toinen pelästyy jotain yllättävää ääntä, toinen saattaa mennä silittämään päätä ja sanoa ettei ole mitään hätää. Jos toinen itkee, toinen vie jotain suosikkilelua lohduttaakseen. Vähitellen pojat ovat myös oppineet ihan oma-aloitteisesti jakamaan asioita. Esimerkiksi kun taannoin olimme retkellä ja toinen oli jo juonut oman pillimehunsa ja pyysi lisää, toinen antoi velipojalle ihan oma-aloitteisesti loput omastaan. Jakamista alkaa välillä näkyä myös lelujen kanssa. Pojat osaavat myös jo tosi hyvin sanoittaa sekä omia että toistensa tunteita. Nämä ovat kaikki juttuja, mitkä usein kyllä herkistävät äidit. Vaikka varmasti on paljon asiota mitä oltaisiin voitu tehdän paljon paremminkin, ollaan luultavasti tehty jotain myös oikein. 

Mitä sitten mulle ja vaimolle kuuluu? No ihan hyvää meillekin. Toki tässä vauhdikkaassa arjessa se kahdenkeskeinen aika on usein kortilla. Ollaan kuitenkin pyritty siihen, että aina kun pienikin mahdollisuus tuohon kahdenkeskeiseen aikaan tulee, siihen tartutaan. Joku aika sitten vaimon vanhemmat soittivat, olisimmeko kotona jos he tulisivat moikkaamaan poikia. Siitä paikasta tartuimme tähänkin ja soitimme heti perään, että ei teillä varmaan ole mitään sitä vastaan jos me lähdetään kahdestaan leffaan sillä aikaa kun te olette täällä. Nämä ovat ehkä pieniä juttuja, mutta kuitenkin tekee tosi hyvää päästä välillä jonnekin ihan kahdestaan ilman poikia.