Uusi kierto, uusi yritys. Olin siis tässä kierrossa popsinut Clomifenia ja nyt oli lopultakin follikkeliultran aika. Olin ihan varma, että Clomifen ainakin toimii, toisin kuin Letrozole. Olihan se toiminut ennenkin. Ja silloin kun poikia tehtiin, onnistuin joka kierrossa kasvattamaan Clomifenin kanssa sen 1-2 johtofollikkelia. Tosin ovulaatiotestissä ei ollut vielä hymynaamaan näkynyt, mutta eiköhän sekin jo huomenna tulisi, ylihuomenna viimeistään.

Mitä sitä kaunistelemaan. Lääkäri aloitti ultraamisen ja totesi aika nopeasti, että johtofollikkelia ei ole kummallakaan puolella. Edes kohdun limakalvo ei ollut lähtenyt kasvamaan. 

Jotenkin ihan pää puuduksissa soitin klinikalle ja kerroin viimeiset tiedot. Hoitajan kanssa sovittiin, että vedän vähän henkeä yön yli ja soitan huomenna uudestaan. Tässä kohtaa edessä kuitenkin olisi kai lähinnä se, että ainakin tämä kierto menee jälleen ohi. 

Vaimon kanssa puhuttiin illalla pitkään. Me oltiin jo päätetty, että IVF:ään ei lähdetä. Ja kuitenkin nyt alkoi näyttää jo ihan meidänkin silmiin, että ei tämä taida kyllä inseminaatiolla onnistua. Meillä on siellä myös se yksi olki. Jos tehtäisiin IVF, meillä olisi paljon suurempi todennäköisyys saada tulosta tuolla yhdellä oljella. Vaikka oltiin lähdetty hoitoihin alunperin sillä ajatuksella, että mennään ainoastaan inseminaatioilla ja katsellaan jos sattuisi tärppäämään, ehkä meidän molempien ajatukset tulevasta vauvasta olivat jo ehtineet muuttua ja muotoutua. Enää tässä kohtaa ei tuntunutkaan sopivalta tuo "katsellaan jos nyt vaikka joku meille sattuisi muuttamaan". Molemmat olimme vaimon kanssa prosessoineet asiaa jo niin pitkälle, että kumpikin ehdottomasti halusi lähteä ihan tosissaan yrittämään sillä ajatuksella, että "me halutaan meille vielä se yksi lapsi". Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai jo siinä kohtaa kun päätimme että hoitoihin lähdemme uudestaan olimme päättäneet, että vielä sen kolmannen lapsen haluamme. Lähtökohtaisesti meistä kuitenkin alkuun tuntui, että jos sitä kolmatta ei kuuluisi, voisimme ehkä olla ihan tyytyväisiä meidän perheeseen tällaisenakin, eikä meillä olisi edes tarvetta lähteä kovempiin hoitoihin. Mutta nyt kun meille oli jo molemmille ehtinyt muotoutua selkeästi ajatus vielä siitä yhdestä lapsesta, huomasimme ettemme selvästikään ole valmiita antamaan näin helposti periksi. Siinä sitten nopeasti vielä teimme laskelmia ja totesimme, että meidän säästöt riittäisivät kyllä vielä siihen yhteen IVF:äänkin. 

Seuraavana päivänä soitin klinikalle ja juttelin pitkään hoitajan kanssa asiasta. Hän oli samaa mieltä meidän kanssamme, ja totesi, että meidän pohdinta kuulostaa kyllä tässä kohtaa varsin järkevältä. Haluttiin kuitenkin vaimon kanssa vielä lääkärin näkemys asiasta. Jotenkin olisi tuntunut hullulta jos päätös IVF:stä olisi syntynyt ihan vaan niin, että vaimon kanssa kimpassa pohdimme ja päätimme näin. Halusimme siis kuulla myös lääkärin suusta, että IVF olisi tässä kohtaa oikeasti järkeävä vaihtoehto. Sainkin lääkärille soittoajan parin päivän päähän. Ja hänkin vahvisti sen, mihin olimme jo itsekin päätyneet. Tässä kohtaa olisi hyvin epätodennäköistä, että tulisin inseminaatiolla raskaaksi, todennäköisesti se olisi vain rahan haaskausta. Jos oikeasti sen kolmannen lapsen haluamme, niin tässä kohtaa olisi todellakin viisainta siirtyä IVF:ään. Lääkäri oli myös jo valmiiksi jutellut spermalaboratorion kanssa asiasta. Meillä on siellä se yksi olki jemmassa, mikä menee luonnollisesti kokonaan, jos tehdään IVF. Mutta jos tehdään ICSI, siihen riittää puolikas olki. Tällöin meillä olisi siis mahdollisuus kahteen yritykseen tuosta yhdestä oljesta siltä varalta, että ensimmäinen IVF ei onnistu. Meidän ei kuulemma tarvitse vielä päättää IVF:n ja ICSI:n väliltä, mutta siinä vaiheessa kun hoitokierto alkaa, pitää päätöksen olla tehtynä. 

Okei. Aika paljon asiaa ja tunteita yhteen puheluun. Ensinnäkin, toiveet nousivat taas. Samalla puhelulla varattiin jo aika IVF/ICSI-hoidon suunnittelukäynnille. Lääkäri sanoi myös laittavansa postissa tulemaan lähetteet verikokeisiin. Kuulemma käytäntöihin kuuluu, että ennen hoitoa otetaan HIV- ja hepatiittikokeet. Lisäksi hän määräsi mitattavaksi AMH-arvon, mikä kuulemma kertoo siitä paljonko mun munasarjoissa on vielä virtaa, ja saattaisi auttaa hoidon suunnittelussa.