Aikamme vaimon kanssa pohdimme asiaa ja päätimme, että jos kolmas lapsi meidän perheeseen olisi tullakseen niin meidän puolestamme saisi tulla. Päätimme, että lähdemme yrittämään ainoastaan inseminaatioilla, sen kovempiin hoitoihin meillä ei ole rahaa eikä paukkuja. 

Otimme siis yhteyttä klinikalle, missä ensin lähdettiin siitä, että poikien imetyksen loppumisesta pitää olla vähintään kaksi kuukautta. Ensinnäkin siksi, että pco:n takia joudun joka tapauksessa käyttämään ainakin jonkinlaista lääkitystä, mikä ei imetyksen kanssa sovi. Ja toisaalta imetys pitää prolaktiini-tasot korkeina, mikä lääkärin mukaan haittaa kiinnittymistä. Musta otettiin myös kilpirauhaskokeet, mitkä olivat kunnossa. Klinikalta selviteltiin luovuttaja-asiaa ja kävi niin, että yksi olki löytyikin siltä samalta luovuttajalta, jota poikien kanssakin käytimme. Meillä tulisi siis kirjaimellisesti olemaan kaikki yhden oljen varassa.

Pojat saivat aikanaan alkunsa inseminaatiolla ja Clomifenilla. Eikä ilmeisesti ole lainkaan tavatonta, että juuri Clomifenilla saadaan kaksosia. Itse asiassa mäkin tiedän nykyään jo aika monet Clomifen-kaksoset. Lääkäri oli siis sitä mieltä, että tällä kertaa vaihdetaan Clomifenin tilalle Letrozole. Letrozolessa kun ei ole niin suurta monikkoraskauden riskiä, kuin Clomifenissa. Sain ohjeeksi syödä Letrozolea kiertopäivinä 3-7, ja sitten follikkeliultraan kp 10-12. Sain myös ohjeet aloittaa ovulaatiotestien tekemisen kp 10. Lääkäri suositteli tekemään digitaalisia ovulaatiotestejä, koska ne antavat selvän vastauksen. Ei siis tarvitse arpoa, onko testi positiivinen vai ei. Aemmasta tutun kaavan mukaan follikkeliulrassa sitten katsottaisiin mahdollinen inseminaatiopäivä ja milloin pistetään Pregnyl.

Tälle kierrokselle lähdettiin vaimon kanssa molemmat jotenkin tosi toiveikkaina. Monella tapaa nyt on helpompaa lähteä hoitoihin. Ensinnäkin nyt tiedämme tarkkaan, millainen ralli meillä on edessä. Ja toisaalta, meillä on jo kaksi lasta. Nyt tiedämme varmasti, että mä ylipäätään pystyn tulemaan raskaaksi. Ja toisaalta, jos sitä pikkukolmosta ei meille tule, meillä on kuitenkin jo kaksi lasta, ja maailma ei kaadu siihen, jos tällä kertaa ei tärppääkään. Ekaan kertaan verrattuna mulla on nyt jotenkin tosi kova luotto omaan kroppaan ja siihen, että se toimii niin kuin pitääkin. Lääkäri myös meinasi, että raskaus ruokkii raskautta, ja yhden raskauden jälkeen se raskaaksi tuleminen voi tosiaan tapahtua paljon helpommin, kuin ensimmäisellä kerralla. 

No, tuumasta siis toimeen. Eli ensin Letrozolet kehiin. Clomifeneista mulle tuli aikanaan ihan kunnon sivuvaikutuksia, mutta näistä ei kyllä tullut yhtään mitään oireita. Sitten follikkeliultraan, missä näkyikin kaunis johtofollikkeli, minkä perusteella lääkäri määritti Pregnylin pistämisen ja inseminaatiopäivän. Päivää ennen inssiä myös hymynaama pärähti ovulaatiotestiin.

IMG-20161006-WA0009.jpg

Kaikin puolin kovin toiveikkaina ja jännittyneinä menimme klinikalle inseminaatiopäivänä. Homma oli helposti ja nopeasti ohi, kuiten aikaisemminkin. Ja sitten odotellaan.