Olin bussipysäkillä poikien kanssa matkalla menossa follikkeliultraan, kun puhelin soi. Tunnistin heti, että kyseessä on klinikan numero ja ehdin jo ihmetellä, miksi he ihan yhtäkkiä mulle soittavat. Asia oli kuitenkin mitä parhain! Kätilö nimittäin soitteli klinikalta ja kertoi, että he olivat saaneet jostain metsästettyä vielä yhden oljen siltä samalta luovuttajalta, jota poikien kanssakin käytettiin. Jihuu! Meillä olisi siis vielä toinenkin mahdollisuus käyttää tuota samaa luovuttajaa. Innoissani naputin nopeasti vaimolle ilouutiset tiedoksi ennen kuin hyppäsimme poikien kanssa bussiin. 

Ollaan vaimon kanssa viime aikoina paljon pohdittu tätä luovuttaja-asiaa. Meille sillä ei ole väliä, onko lapsilla sama vai eri luovuttaja. Kuitenkin ajattelisimme että tämä on asia, jolla saattaa olla merkitystä lapsille itselleen sitten kun ovat vanhempia. Siis saattaa  myös olla, ettei asialla ole heille merkitystä. Kuitenkin ajattelisimme, että nyt kun on mahdollisuus käyttää samaa luovuttajaa, haluamme ehdottomasti sen tehdä. Pidämme asiaa tärkeänä, ja jälleen kerran emme itsemme vaan lasten kannalta. Varmasti kaikki meidän perheen lapset tulevat kokokemaan olevansa sisaruksia biologiasta riippumatta. Kuitenkin etenkin nyt kun meillä on jo kaksi lasta jotka ovat (luonnollisesti) saaneet alkunsa samasta luovuttajasta tuntuu jotenkin tärkeältä, että myös kolmannella lapsella olisi tuo sama luovuttaja. Tällöin välttyttäisiin varmasti tietyllä tapaa siltä, että pikkukolmonen kokisi olevansa "vähemmän" sisarus poikien kanssa, kuin pojat keskenään. Etenkin kun pojilla on jo muutenkin kaksosuuden tuoma hyvin vahva side. Tilanne olisi varmasi aivan erilainen, jos meillä olisi vaikka kaksi lasta, jotka olisivat eri luovuttajasta. Tällöin kolmannen lapsen luovuttajalla tuskin olisi niin suurta merkitystä.  Mutta etenkin nyt kun meillä on jo kaksi lasta samalta luovuttajalta pidämme tärkeänä, että myös kolmannen kohdalla käytetään samaa luovuttajaa, jos suinkin mahdollista. Tuntuikin siis ihan lottovoitolta kuulla, että meillä olisi vielä yksi olki käytössä! Nämä ajatuksen luovuttajasta ovat nyt sitten muuten ihan puhtaasti meidän pohdintaa. Jossain perheissä näillä asioilla ei ehkä ole yhtään mitään merkitystä. Me kuitenkin pidetään tätä asiaa tässä kohtaa meidän perheelle tärkeänä. 

Niinpä meninkin siis varsin toiveikkaana follikkeliultraan. Ovulaatiotestissä ei ollut vielä hymynaamaa näkynyt, mutta luotin sen odottavan ihan oven takana. Lääkäri alkoi ultrata ja totesi aika pian, että täällä toisella puolella ei ainakaan johtofollikkelia näy. Ajattelin vielä siinä kohtaa, että eiköhän sillä toisella puolella varmasti ole. Lääkäri alkoi ultrata toista puolta ja totesi aika pian, että ei kyllä näy täälläkään. Siihen päälle hän vielä totesi, että ovat kyllä pahan näköiset munasarjat, etenkin tämä vasen, mahtaako se toimia ollenkaan. Mä jäädyin ihan täysin. Joo tiedän, että mulla on pco ja tiedän että etenkin se vasen munasarja on huomattavan suurentununut. Se on kuitenkin myös se puoli, miltä pojat ovat aikanaan lähteneet. Eli etenkin siinä puolessa on ihan todistetusti ainakin jotain virtaa. En kuitenkaan saanut sanottua oikein mitään yhtään mihinkään. Hyvin hämmentyneenä ja itku kurkussa poistuin lääkäristä.

Soitin sitten saman tien klinikalle. Hoitaja sanoi juttelevansa lääkärin kanssa ja soittavansa myöhemmin takaisin. Ja melkein heti hän soittikin. Kyseessä oli siis perjantai. Lääkäri halusi meidän klinikalle ultraan maanantaina. Ovulaatiotestien tekoa olisi määrä jatkaa läpi viikonlopun. Jos ovisplussa tulisi lauantaina, tämä kierto menisi ohi. Mutta jos ovisplussa tulisi sunnuntaille, voitaisiin inseminaatio mahdollisesti tehdä maanantaina. Joka tapauksessa maanantaina ultrassa katsottaisiin tilanne. Ymmärsin rivien välistä, että ei ole ollenkaan tavatonta, että nämä ihan tavalliset gynekologit eivät välttämättä osaa tuota johtofollikkelia kunnolla katsoa. Niinpä olisi siis edelleen hyvinkin mahdollista, että inseminaatioon päästäisiin. 

Olo oli kaiken tämän jälkeen jotenkin tosi hämmentynyt. Olin toisaalta tosi innoissani tuosta yhdestä oljesta, mutta samalla tosi hämmentynyt kaikesta, mitä sen jälkeen tapahtui. Takaraivoon jäi myös jotenkin kummittelemaan tuo lääkärin kommentti "toimiiko tämä vasen munasarja ollenkaan". No, maanantaina ollaan viisaampia.