Mun piti tehdä kuusi negatiivista raskaustestiä, ennen kuin suostuin uskomaan, että ei tärpännyt. Luonnollisesti menkatkin ehtivät siinä jossain välissä alkaa. Mutta pakkohan sitä oli testata pariin kertaan vielä senkin jälkeen. Mutta kun ei niin ei. 

Klinikalle kun soittelin niin olivat kuitenkin edelleen positiivisen toiveikkaita. Seuraava yritys tehtäisiin saman kaavan mukaan Letrozolella. Myös vaimo ei selvästikään ottanut asiaa liian raskaasti, tämähän oli vasta ensimmäinen yritys tähän kierrokseen. Mä otin asian paljon raskaammin. Itsekin vähän yllätyin, miten suuren pettymyksen tuo negatiivinen raskaustesti aiheutti. Mulla oli tällä kertaa jotenkin tosi iso luotto omaan kroppaan ja siihen, että raskautuminen kävisi tällä kertaa helpommin. Vaan eipä se sitten mennytkään niin. Toki järkikin sanoo, että tämä oli oikeasti vasta ensimmäinen yritys. Mutta silti, salaa olin kovasti elätellyt toiveita, että tällä kertaa tärppäisi heti. 

Tässä kohtaa näyttää myös siltä, että seuraavalle yritykselle joudumme vaihtamaan luovuttajaa. Meidän toive oli, että luovuttajan tiedot olisivat mahdollisimman lähellä aikaisemmin käyttämämme luovuttajan tietoja. Tiedoilla tarkoitan siis hiusten ja silmien väriä sekä pituutta, mutta en nyt keksinyt tähän hätään noille mitään parempaakaan nimitystä. Halusimme myös, että luovuttaja ehdottomasti on tälläkin kertaa tanskalainen. Tämä siksi, että ajattelisimme sen olevat lasten kannalta helpompi sitten myöhemmin. He olisivat kaikki samalla viivalla suhteessa luovuttajaan, kun kaikkien kohdalla luovuttaja on tanskalainen. Eikä esimerkiksi niin, että poikien luovuttaja on ollut tanskalainen ja pikkukolmosen luovuttaja asuu Mynämäellä. 

Eli jälleen Letrozolet kehiin. Seuraavaa follikkeliultraa tässä jo varovaisen toiveikkaina odotellaan.