Aika menee niin hurjaa vauhtia, että käytiin poikien kanssa jo 2-vuotisneuvolassa. Tuntuu jotenkin ihan hullulta, juuri vastahan he syntyivät ja raahasin joka viikko kahta kaukaloa punnituksille. Nyt pojat kävelivät reippaasti itse vastaanottohuoneeseen ja ovella totesivat terkkarille "tänään ei pistetä ketään". Pojille kun on jäänyt selkesti mieleen, miten neuvolassa rokotetaan, ollaanpa lisäksi molempien kanssa jouduttu käymään verikokeillakin.  Niinpä olin jo pari päivää ennen neuvolaa alkanut pohjustaa, että kohta mennään neuvolaan, mutta ketään ei pistetä tällä kertaa. Näköjään oli mennyt viesti perille. 

Olin ihan varma, että pojat eivät suostu sanomaan neuvolassa sanaakaan, eivätkä varmasti näytä yhtään mitään, mitä osaavat. Etukäteen jo nauroin, että ihan varmasti kumpikin roikkuu koko käynnin mun puntissa itkua vääntäen ja katsekontaktia vältellen, eivätkä suostu tekemään yhtään mitään. Mutta pojat päättivätkin yllättää, ja tekivät sen kolmen vartin aikana lähes kaikki temput, mitä osaavat. Liekö sillä ollut aika suuri vaikutus, että olin etukäteen kertonut mitä tapahtuu, (etenkin sen ettei pistetä) ja pojat eivät selvästi jännittäneet yhtään. Ensin kumpikin ihan pyytämättä alkoi hyppiä tasajalkaa huonetta päästä päähän. Sitten toinen kiipesi tuolille, ja alkoi julisteesta luetella kaikkia mahdollisia ruoka-asioita, mitä siinä oli. Toinen rakenteli palikoista tornia ja yhdessä laittoivat traktoriin peräkärryä kiinni. Toinen myös reippaasti alkoi leluista kertomaan, minkä värisiä ne ovat, samalla kun toinen laski leluja: "yksi, kaksi, kolme". Molemmat myös auliisti selittivät asioita 2-4 sanan lauseilla. 

Kumpikin oli kasvanut hyvin. Ja molemmat menevät edelleen nollakäyrällä. Mua on aina vähän mietityttänyt se, kun kaksosista niin usein kysytään, että ovatko he kehittyneet ihan normaalisti. Vaikka omaan silmään pojat ovatkin ihan normaalisti kehittyneitä, omaa lasta on kuitenkin hankala arvioida. Ja toisaalta en edes halua lähteä siihen, että jatkuvasti omia lapsiani arvioisin. Mutta etenkin kun asiaa tämän tästä kysytään, kyllähän sitä välillä miettii. Terkkarin arvio pojista oli, että ovat erittäin reippaita 2-vuotiaita, kehittyneet hyvin ja ovat monessa asiassa jopa hieman ikäisiään edellä. Myös kasvu on tasaista ja ovat sen kokoisia, kuin tämän ikäiset keskimäärinkin. Olihan se kiva kuulla jonkun muunkin suusta, että pojat todella kehittyvät hyvin; tähän asti kun asia on ollut lähinnä oman pohdinnan varassa. 

Seraavan kerran mennäänkin sitten vasta 3-vuotisneuvolaan, ellei tässä välissä tule mitään erikoista. Meillä on nykyään tosi kiva terkkari, joka on aina painottanut sitä, että soittaa voi jos joku asia vähänkin mietityttää. Toivotaan nyt kuitenkin, että seuraavan kerran asioin neuvolan suuntaan vasta kun varaan pojille aikaa vuoden päähän.