Ollaan jo tovi puhuttu, että Sintti pitäisi käyttää steriloitavana. Ja etenkin nyt kun kevätaurinko ulkona on saanut Sintin villiintymään entisestään, päätettiin hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä. 

Ollaan kyllä tiedetty, että Sintti on ihan erityinen kissa, monella tavalla. Se on melkoinen persoona, joka on omalta osaltaan ollut meidän perheessä paikkaamassa Paronittaren täyttämään aukkoa. Vaikka tietysti Paronitarta ei korvaakaan mikään eikä ketään. Meillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, että Sintti on intersukupuolinen. Tai eläinlääkärin papereissa käytettiin kyllä sanaa hermafrodiitti, mitä eläimistä kai yleensä käytetään. Mutta koska Sintti on perheenjäsen siinä missä kuka tahansa muukin, me sanomme häntä mieluummin intersukupuoliseksi. 

Ilman leikkaustakaan Sintti siis ei todennäköisesti olisi koskaan lisääntynyt. Sintiltä on kuitenkin nyt varmuuden vuoksi viety ne vähätkin värkit, mitä se ehkä olisi lisääntymiseen tarvinnut. Eläinlääkäri kertoi, ettei vielä koskaan ollut tehnyt niin vaikeaa kissan sterilointia. Sintin anatomia oli kuulemma niin poikkeava, että hänellä meinasi usko loppua kesken. Hän sanoi, että kesken leikkauksen hänen oli pakko kurkistaa sinne liinan alle, että oliko tämä nyt varmasti narttu eikä kolli. Leikkaus oli kestänyt paljon normaalia pidempään ja haava oli paljon normaalia pidempi. Ne Sintin munasarjantapaiset kun eivät olleet sielläpäinkään, missä niiden olisi pitänyt. Eläinlääkäri oli samalla sitten kurkistanut kissan sisuskaluja muutenkin, kun se kerran oli siinä pakki auki. Kaikki muu oli kuitenkin näyttänyt silmämääräisesti ihan normaalilta. 

Sintti oli luonnollisesti saman illan todella kipeä. Saatiin vieä kipulääkereseptikin mukaan, jos näyttäisi että Sintti sellaista tarvitsisi. Kuitenkin jo seuraavana aamuna Sintti alkoi taas olla oma hilpeä itsensä. Ihan uskomaton tuo kissojen kyky toipua! Nykyään meillä siis asuu vielä aikaisempaa erityisempi Sintti, nykyään erityinen myös paperilla. Mutta meillä saa jokainen olla juuri sellainen, kuin on. <3