Oon aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten näin lasten myötä kaikki juhlat tuntuvat ihan erilaisilta ja saavat aivan erilaisen merkityksen, kun aikaisemmin. Nyt poikien kanssa sitä miettii ihan eri tavalla, mikä juhla on seuraavaksi tulossa ja mitä kivaa siihen liittyen voitaisiin keksiä. Niin kuin nyt vaikka pääsiäinen. Ennen poikia me ei vaimon kanssa pahemmin pääsiäistä vietetty. Korkeintaan oltiin tyytyväisiä, kun on lyhyt työviikko. Tänä vuonna kuitenkin jo hyvissä ajoin alettiin miettiä, että kai tänä vuonna jo jotain askarrellaan. Jos joku on sattunut tätä blogia lueskelemaan jo meidän häistä asti, niin on ehkä myös kuullut mainittavan kerran jos toisenkin, millainen askartelu-ja näpertelyfriikki vaimo on. Mä olisin esimerkiksi ihan tyytyväinen ostettuihin, kauniisiin joulukortteihin. Mutta ehei, vaimo haluaa askarrella ne itse. Häitä varten vaimo ompeli itse lautasliinat, ja pitsit niihin oli luonnollisesti tarkoin valittu. Kuulemma mistään ei saanut valmiina oikeanlaisia. Etenkin vaimo onkin siis ollut erityisen innoissaan, kun poikin kanssa voi vähitellen, jos nyt ei ihan vielä askarrella niin ainakin käsillä tehdä jotain pientä kivaa.

Viime viikonloppuna maalattiin poikien kanssa pääsiäismunia. Tai siis pojat maalasivat, kuten kuvasta näkyy. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun testattiin sormivärejä. Ja varsin nopeasti pojat kyllä hoksasivat, miten homma toimii. Tosin mainittakoon, että pojat olivat vaippasillaan ja pääsivät kyllä suihkuun kumpikin munien maalaamisen jälkeen.

DSC_1664.jpg

Muistan itse, miten haskaa oli lapsena käydä virpomassa. Tällaisia perinteitä haluaisin myös omille lapsille opettaa. Tänä vuonna ei sentään käyty vielä virpomassa. Yhdessä käytiin poikien kanssa kuitenkin hakemassa pajunoksia ja koristeltiin ne. Pojat osallistuivat koristeluun valitsemalla, mikä höyhen seuraavaksi kiinnitetään ja mihin kohtaan. Valmiiden vitsojen kanssa he sitten harjoittelivat virpomista toisiinsa. Asutaan sellaisella alueella, että lähistöllä asuu paljon lapsiperheitä. Joten meidänkin oven taakse ilmestyi pieniä virpojia. Pojat olivat varsin kiinnostuneita asiasta. Ehkä ensi vuonna päästään jo heidän kanssaan tässä suhteessa ihan tositoimiin. Meidän vitsoja ei muuten sattuneesta syystä voinut jättää sisälle. Tuo syy on Sintti. Se olisi taatusti syönyt höyhenet jos olisi päässyt niihin käsiksi. Niinpä vitsat pääsivät ulos ilahduttamaan meidän lisäksi myös naapureita.

DSC_1676.jpg