Isolle osalle monikkoäitejä ovat erkaantuneet vatsalihakset valitettavan tuttu juttu. Tai no, tuttu ja tuttu. Aika tavallista se kai on, mutta siitä ei kyllä puhuta yhtään missään. Kyseessä on siis suorien vatsalihasten erkauma eli kavereiden kesken diastasis recti abdominis. Raskauden aikana suorat vatsalihakset siis erkaantuvat ja synnytyksen jälkeen niiden pitäisi palautua spontaanisti takaisin. Aina niin ei kuitenkaan käy ja etenkin monikkoraskauksien jälkeen erkaumaa voi jäädä, eikä se silloin korjaannu enää ilman oikeanlaista treeniä. Joskus hankalissa tapauksissa erkauma korjataan leikkauksella.

Poikien syntymän jälkeen mulla olivat vatsalihakset pitkään suurinpiirtein kyljissä. Siitäkin huolimatta, että mulle oli sektion yhteydessä laitettu lähtentäviä ompeleita vatsalihaksiin. Kyllähän ne siitä vähitellen taas alkoivat hakeutua kohti keskilinjaa, mutta etenkin kun monikkoäitien keskusteluja seurailin tajusin, että mullekin jäi ihan kunnon erkauma. Viime syksynä selkä alkoi jossain kohtaa vähän vaivata ja aloin sitten omatoimisesti vatsaa treenata netistä löytyvillä ohjeilla. Mainittakoon, että ihan jo pelkästään tällä sain erkaumaa ihan silmämääräisesti pienenemään, tai ainakin se tuohon mahan päälle nouseva patonkin kaventui huomattavasti. 

Oon ikäni urheillut. Poikien syntymän jälkeen on tuntunut, etten vaan jotenkin saa enää sellaista ryhtiä ja jämäkkyyttä keskivartaloon, mitä aikaisemmin. Aikani asiaa pohdittuani varasin ajan äitiysfysioterapiaan erikoistuneelta fysioterapeutilta. Tarkoituksena oli, että joku oikeasti mittaisi onko mulla erkaumaa ja minkä verran, ja antaisi myös kunnolliset ohjeet, miten sitä pitää alkaa treenaamaan. 

Fysioterapeutti mittasi erkauman leveyden useasta eri kohdasta. Mulla sitä oli paikasta riippuen noin 3-4cm. Kysyin sitten, että onko se paljon vai vähän, kun eihän mulle nuo sentit mitään kerro. Kuulemma mulla on erkaumaa, mutta se ei ole kuitenkin mikään kovin paha. Suoria vatsalihaksia en ole poikien syntymän jälkeen uskaltanut treenata ollenkaan, mikä on kuulemma hyvä asia. Jos erkauman kanssa lähtee ähistämään jotain istumaannousuja, erkauma äkkiä vaan pahenee. Suorat vatsalihakset mulla on kuulemma hyvässä kunnossa, ne on jopa kuulemma vähän liiankin aktiiviset. Kuitenkin ne syvät vatsalihakset ovat treenin tarpeessa ja sainkin ohjeita juuri niihen treenaamiseen. Ohjeet olivat hyvinkin pilates-tyyppisiä. 

Nyt oon sitten iltaisin yrittänyt noita mulle ohjattuja liikkeitä tehdä. Oon tottunut treenaamaan lähinnä niin, että mennään mahdollisimman nopeasti sata lasissa ja sitä jatketaan, kunnes tulee oksennus. Nyt mun täytyy näköjään opetella myös uusi tapa treenata. Sellainen, missä ei tärkeää ei ole vauhti eikä määrä, vaan laatu. 

Erkaantuneista vatsalihaksista lisää esimerkiksi täällä.