Ihanaa uutta vuotta teille kaikille! Mun oli tarkoitus jossain kohtaa vähän summata meidän perheen viime vuotta, mutta tietenkään en ehtinyt sitä tekemään. Lyhyesti todettakoon kuitenkin, että meillä oli aivan mahtava vuosi. Siitäkin huolimatta, että vauhtia riitti melkoisesti ja unet jäivät liian usein aivan liian vähiin. Meidän vauvoista kasvoi yhdessä hujauksessa vauhdikkaita taaperoita, jotka oppivat kävelemään, hyppimään, sanomaan ensimmäiset sanansa ja syömään itse. Koti vaihdettiin isompaan ja nyt meillä on paremmin tilaa koko porukalle. Niin ja lauma kasvoi uudella jäsenellä kun Sintti liittyi joukkoomme. 

Uuteen vuoteen lähdetään koko porukka varsin odottavaisin mielin. Mä oon vielä toistaiseksi hoitovapaalla, näillä näkymin sinne asti että pojat täyttävät 3 vuotta. Loppuvuodesta kävin jo työpaikalla heittämässä keikkaa mikä olikin ihan mukavaa, mutta vielä ei kokopäivätöihin ole ikävä. Kotiäitiydestä nautin kyllä ihan täysillä, niin raskasta kuin tämä välillä onkin. Kesäksi ollaan jo suunniteltu pieniä reissuja, ja jotain pienempiä retkiä olisi tarkoitus tehdä pitkin vuotta. Jos kaikki menee putkeen, meillä olisi myös tarkoituksena aloittaa poikien kanssa muskarissa nyt alkuvuodesta. 

Oon huomannut, että nyt lasten myötä oon oppinut elämään nytku-elämää sitku-elämän sijasta. Aikaisemmin (siis ennen vaimoa ja lapsia) huomasin usein ajattelevani elämästä sitku-tyyliin. Tuo sitku piti sisällään ennen kaikkea oman perheen. Ja nyt ollaan tässä, siinä missä mä joskus nuorempana haaveilin olevani. Ja ilokseni oon huomanut, että sitku-elämästä on tullut nytku-elämää. Enää ei tarvitse haaveille, mitä tekee sitten joskus. Nyt voi nauttia täydellä sydämmellä jokaisesta nytku-päivästä. Ehkä tässä on yksi avain onnelliseen arkeen: se, että osaa olla onnellinen tästä päivästä ja hetkestä, eikä haikailla jotain, mitä itseltä puuttuu. Onnea kaikille tähän vuoteen ja hyviä nytku-päiviä jokaiselle!