Saanko esitellä, tässä on laumamme uusin jäsen Sintti. Sen jälkeen kun Paronitar siirtyi autuaammille metsästysmaille ollaan vaimon kanssa puhuttu, että Pirpana tarvitsisi kissakaverin. Koska Pirpana on edelleen arka löytökissataustastaan johtuen tultiin siihen tulokseen, että kaverin on oltava pentu. Ja koska sattuneesta syystä meillä on nykyään aikaa melkoisen paljon vähemmän käytettävissä kissan kesyttämiseen, tulokkaan pitäisi olla valmiiksi kesy sekä tottunut lapsiin. Pirpana tuli meille aikanaan lähes täysin villinä, hän oli elämänsä ensimmäiset 12 viikkoa viettänyt sisarustensa kanssa jossain saunassa ilman kunnollista ihmiskontaktia. Pirpanaa kesytettiin aikanaan pitkään ja hartaasti ja oli ihan selvää, että vastaavaan miellä ei enää ole mahdollisuutta. Kissoja on toki paljon tarjolla jatkuvasti. Oltiin kuitenkin ajateltu vähän siihen tyyliin, että se meidän laumaan kuuluva kissa kyllä tulee sitten vastaan, kun aika on.

Vaimo laittoi mulle yhtenä päivänä töistä viestiä, että oli huomannut ilmoituksen kissanpennuista. Sattuivat vielä olemaan lapsiperheestäkin. Samana iltana vielä asiasta soiteltiin ja sen seurauksena mentiinkin sitten paria päivää myöhemmin hakemaan Sintti meidän lauman uusimmaksi jäseneksi.  

Pirpana oli alkuun tulokkaasta aivan kauhuissaan ja pysytteli ensimmäisen vuorokauden sängyn alla: siis mikä ihme on tuo pieni rääpäle, joka niin kovasti touhuaa ja yrittää tehdä tuttavuutta vähän liiankin innokkaasti? Pirpana kuitenkin lämpesi Sintin tuloon yllättävän nopeasti ja nyt ne ovat jo erottamattomat. Pirpana nauttii aivan suunnattomasti, kun sillä on kissakaveri, jonka kanssa touhuta. Pirpana myös suhtautuu Sinttiin hetkittäin jopa suorastaan äidillisesti.

Sintti on osoittanut jo ihan mahdottomaksi vipeltäjäksi ja aivan armottomaksi syömäriksi. Ollaan moneen kertaan naureskeltu, että pitäisikö hankkia uusi koira, joka pitäisi meidän keittiön pöydän alustan puhtaana ruuan jämistä, mitä pojilta putoilee. Näköjään tähän hommaan kelpaa myös yliaktiivinen kissanpentu. Kun pojat alkavat syödä, Sintti tulee heti pöydän alle norkoilemaan, josko jotain herkkuja putoaisi hänellekin. Ja jos vaikka illalla poikein mentyä nukkumaan yritätä siinä vähän jutustella vaimon kanssa ja syödä iltapalaa sohvalla, saat ihan taatusti jakaa iltapalasi Sintin kanssa, jos et ole tarkkana. Eilen sitä kiinnosti kovasti vihreä pesto, ja se oli kovin loukkaantunut, kun sitä ei annattu.

Pojat ovat Sintistä aivan innoisssaan. Sintti kun on täysin tottunut lapsiin, ja sitä saa silittää niin paljon, kuin vaan jaksaa. Ongelma on tällä hetkellä lähinnä se, että Sintti ei osaa yhtään varoa poikia, eivätkä pojat vielä oikein osaa suhteuttaa, millaisella voimalla näin pientä otusta voi halia. Ja koska Sintti on pieni, sitä jaksaa kantaa jo taaperon voimillakin. Erinäisiä kertoja ollaankin siis jo päästy todistamaan, kun pojat ovat kantaneet Sinttiä esimerkiksi ruokakupille. Sintti myös selvästi viihtyy poikien kanssa ja hengailee usein siellä, missä hekin. Ja kun pojat nukkuvat päikkäreitä, Sintti yleensä oikaisee nukkumaan poikien väliin. Mulle ja vaimolle Sintti teettää tällä hetkellä jonkun verran ekstravahdittavaa. Mutta toisaalta, parempi näin että Sintti on jo tottunut lapsiin, kuin että se olisi puolivilli ja kesytystä vailla.


DSC_0220.jpg