Tässä siis ksymys mikä mua hämmentää joka kerta, ja jota kuulee yllättävän usein. Ja joka kerta mä ihmettelen uudestaan ja uudestaan, että mikä ihmeen kysymys tämä oikein on. Ilmeisesti kysymys pitää sisällään sen, että monikkolapsella todennäköisesti pitäisi olla jotain kehityksen ongelmaa. Tai sitten oletuksena on, että jos lapsilla on kaksi äitiä niin tuskin ne normaalisti voivat kehittyä. Mene ja tiedä. Voisin myös kuvitella, että jos meidän pojilla todella olisi jotain kehityksen ongelmaa, niin varmasti tällaiset kysymykset alkaisivat ahdistaa. Vaikka en mä silti tiedä mikä nyt ylipäätään on normaalia ja mikä ei. Kovasti ovat pojat ainakin kehittyneet ja kun ei ole neuvolassa tullut sanomista niin eiköhän näiden kehitys kulje ihan normaaleissa rajoissa. Tässä muutamia esimerkkejä, mitä meidän vajaa puolitoistavuotiaat osaavat. Eivätköhän nuo ihan "normaaleja" ole. 

Molemmat pojat alkoivat kävelle hieman alle vuoden ikäisinä. Nykyään siis kumpikin jo juoksee, myös ulkona toppahaalarissa ja talvisaappaissa. Kumpikin osaa myös jo hypätä tasajalkaa ja oikein kun innostuvat hassuttelemaan saattavat pyöriä ympyrää toisen jalan ympäri. Myös kyykyssä kävely sujuu. Osaavat taputtaa ja vilkuttaa, ja etenkin jälkimmäistä tekevät mielellään. Kumpikin myös innokkaasti potkii palloa sekä heittää niitä. Kiipeävät joka paikkaan.

Molemmat osaavat syödä käytännössä täysin itse, välillä käytettään lusikkaa tai haarukka ja välillä sormia. Kumpikin tekee palikoista 6-7 palikan tornin ja myös duploista saavat tornin tehtyä.  Nuppipalapeliin saavat ajoittain palasia osumaan kohdilleen. Osaavat pukea tumput ja pipon, tosin ihan täysin kohdilleen ei vielä aina osu. Riisumisessa ovat vielä huomattavasti taitavampia. 

Enää en pysty sanomaan minkä verran pojilla on sanoja, koska niitä tulee joka päivä lisää. Paljon osaavat ruokaan liittyviä sanoja kuten haarukka, papu, mustikka, mansikka, meloni, appelsiini, taateli, kurkku, tomaatti ja porkkana. Eläinten nimiä tietävät myös sekä osaavat matkia mitä sanoo esimerkiksi lehmä, kissa, koira, lammas ja pöllö. Muita sanoja ovat esimerkiksi äiti, tissi, auto, mopo, pallo, ämpäri, anna, ei, haalari, pipo, pippeli, (joulu)kalenteri, rikki, ja kiitos. Laskuissa en pysy enää mukana, mutta molemmilla on ainakin 50 sanaa, ellei enemmänkin. Muutamaan kertaan on jo myös kuultu, että kaksi sanaa on sanottu peräkkäin, esimerkiksi suuren tragedian kohdatessa kun kävi niin että "auto rikki". Puhetta ymmärtävät pelottavan hyvin ja osaavat noudattaa pieniä ohjeita, esimerkiksi "meneppä etsimään missä se raidallinen pipo on, onkohan se makuuhuoneessa". Ja kohta mulle kiikutettiin makuuhuoneesta raidallinen pipo. Mainittakoon, että matkan varrella olisi ollut yksivärisiäkin. 

Kissaa osaavat silittää tosi nätisti. Tosin välillä meinaavat halia vähän liiankin voimakkaasti, joten voimien hallinnassa on vielä kehitettävää. Kissalle osaavat myös heitellä leluja. Toisiaan osaavat silittää ja halia, etenkin jos toisella on paha mieli. Ja jos haluavat lelun mikä on toisen kädessä, enää eivät automaattisesti mene suoraan ottamaan sitä toiselta, vaan entistä useammin tuovat jonkun toisen lelut vaihturiksi. Toki osaavat myös tapella ja ottaa tavaroita toisiltaan, ja sen jälkeen tulla huutaen kertomaan äideille, mitä velipoika taas teki. 

Molemmat muuten tykkäävät myös kovasti tanssia, on melkein ihan sama mitä musiikkia jostain sattuu kuulumaan. Lisäksi ovat alkaneet innostua lauluista ja laulamisesta. Kovasti hokevat hämä-hämä-häkkiä ja viittilöivät käsillään, sekä etenkin näin joulun alla sama pätee tuohon tip-tap-tip-tap -meininkiin. Alun jälkeenkin jatkavat laulaen, mutta ymmärrettävät sanat loppuvat yleensä siihen. 

Niinkuin sanottu, mä en ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea puolitoistavuotiaan pitäisi tehdä ja osata. Mutta mitä olen muita lapsia nähnyt, niin aika samoissa meidän pojat menevät monen muun kanssa. Eli eivätköhän nämä ihan ajallaan kehity, vaikka ovatkin monikoita ja kahden äidin kasvattamia.