Usein kun puhutaan lapsista, keskustelu kääntyy siihen, miten teidän perheessä liikutaan. Tarkoituksella jätän tästä tekstistä pois auton, koska niillä yleisesti ottaen liikutaan ihan liikaa. Mainittakoon, että poikien kanssa oon nyt välillä yrittänyt kulkea  bussilla (etenkin, koska meillä on vain yksi auto ja vaimo käy sillä töissä), mikä ei täällä maalla kuitenkaan ole ihan helppoa. Niitä busseja kun menee parhaimmillaankin vain kerran tunnissa, lähinnä arkisin ja päiväsaikaan. Ja ne eivätä todellakaan ole mitään matalalattiabusseja ja kuskit eivät tule auttamaan rattaitten kanssa. Vaatii siis vähän urheiluhenkeä, että noita tuplarattaita lähtee yksin raahaamaan bussilla mihinkään. Tosin sekin kyllä onnistuu, jos on tarvetta. Puhutaan nyt kuitenkin näistä muista meidän perheen menopeleistä. 

Ihan ensimmäisenä on mainitttava rattaat. Mähän olisin alunperin halunnut sellaiset, missä molemmat lapset ovat vierekkäin. Näihin kuitenkin rakastuttiin molemmat vaimon kanssa heti ekalla kerralla, kun käytiin niitä kokeilemassa. Alkuun meillä oli tuossa rungossa kaksi koppaa. Ja nykyään siis luonnollisesti istuimet. Koko hässäkkä on yhtä kapea, kuin yhden lapsen rattaat olisivat. Eikä pituutta ole juurikaan enempää, kuin yhden lapsen menopeleissä. Nämä siis oikeasti kääntyvät ihan missä vaan, ja joka paikkaan mahtuu. Jopa meidän lähikirppiksen kapeilla käytävillä mahtuu liikkumaan näillä. Ovat myös kevyet työntää ja mekanismit ovat superhelpot. Tarvittaessa rungon saa kasaan yhdellä kädellä. Alaosassa on myös tosi tilava kori, mihin saa helposti mahtumaan parikin kauppakassia. 
Screen%20Shot%202015-11-06%20at%2013.44.
(Kuva lainattu Lastenturvan sivuilta)

Meillä siis tosiaan on vain yksi auto, millä vaimo käy töissä. Jos mun täytyy liikkua pidempiä matkoja päivällä poikien kanssa, teen sen yleensä pyörällä. Pojat matkustavat mukavasti Queridoon peräkärryssä. Tässä kärryssä on siis luonnollisesti tilaa kahdelle lapselle. Siinä on myös etupyörä, joten tarvittaessa kärryjä voi käyttää myös rattaina, jos vaikka tulee kaupan kautta kotiin. Ja ostoskassin saa sujautettua kärryn takana olevaan koriin tai pussiin, mitä nimeä siitä nyt haluaakin käyttää. Pojat viihtyvät kärryssä loistavasti, tosin yleensä kyllä nukahtavat, jos matka on vähänkin pidempi. 

Jos valita saan, mieluiten kuljetan poikia kuitenkin kantaen. Ja uskallan väittää, että samaa mieltä on myös vaimo. Viime aikoina meillä on ollut pienimuotoinen kantoliinojen vaihto menossa, kun ollaan myyty ohuempia pois ja ostettu pari taaperolaatuista tilalle. Meillä on myös pari taaperokokoista neliöliinaa. Ja esimerkiksi jos ottaa kantoon molemmat, toistaiseksi käytännössä toimii parhaiten niin, että edessä on neliöliina ja takana liina. Jossain kohtaa kun pojille tulee painoa enemmän, täytyy tosin harkita josko eteenkin ottaisi liinan, saattaisi nimittäin olla mukavampi kaikille. Meidän liinapinosta lötyy tällä hetkellä Natibabyn Pihlaja, Girasolin Chococabana, Didymoksen Cranberry Indio, Oschan Phaise Juniper ja Dydymoksen Pfau Ecru Gold. Tuo Pihlaja on meidän liinoista pisin (koko 7). Siinä on 30% villaa ja loput puuvillaa, muut liinat ovat puuvillaa. Se on hankittu pidempiä matkoja varten; sillä saa tehtyä monikerroksisen sidonnan, se on tukeva mutta mukavan pehmeä sekä kantajalle että kannettavalle. Girasol on yksi mun parhaista kirpparilöydöistä, sain naurettavan halvalla, koska myyjä ei ollut tietoa kantoliinoista eikä siitä, minkä verran niistä voisi pyytää. Neliöpainoa tällä on vain noin 230, mutta koska koko on 6, myös sillä saa monikerroksisen sidonnan, joten sitä pystyy edelleen käyttämään. Tämä tosin alkaa vähitellen jäädä vähän turhan ohueksi, mutta tästä en ole vielä raaskinut luopua. Vähän siinäkin toivossa, josko meillä vielä joskus tarvittaisiin vauvaliinaa. Didymoksen Cranberry Indio on vaimon liina. Sen vaimo osti itselleen lahjaksi, kun sai vakituisen työpaikan. Tuo Oscha taas on mun liina, ihan jo siksikin että se ei ole yhtään vaimon värinen. Pituutta sillä on viitosen verran ja neliöpaino karvan vaille 300. Sillä siis saa jo niin tukevan sidonnan, että sillä kantaa melkein norsua. Didymoksen "pululiina" on meidän taaperolaatuinen reppuliina ja kokoa 3. Vaikka tykätäänkin näistä pitkistä liinoista ja monikerroksisista sidonnoista, on oikeasti ihan kätevää omistaa myös lyhäri, millä saa nopeasti heitettyä taaperon selkään. 
DSC_0117.jpg