Olin tänään poikien kanssa paikallisessa kauppakeskuksessa, kun heitä tuli ihmettelemään kaikinpuolin fiksunoloinen kuusissakymmenissä oleva rouvashenkilö. Ja tällaisen keskustelun kävin hänen kanssaan: 
- Siis onko nää kaksoset? 

- On joo. 
- Ootko sä näitten äiti? 
- Juu, olen.
- Siis ihan oikeesti, sinäkö olet näitten äiti? 
- No ihan oikeasti olen. 
- Mutta siis, eihän nää kuitenkaan olleet sun mahassa samaan aikaan..?


Tässä keskustelussa meni sitten muuten niin moni asia päin persettä, etten edes tiedä, mistä aloittaisin. No mutta otetaan nyt ensiksi tämä kaksosasia. Usein tuntuu, että monikkolapset (etenkin pieninä, kun ovat söpöjä ja mätsäävästi puettu) ovat jotain sirkuseläimiä, mitä voi käydä pällistelemässä ja kommentoimassa. Toki jokaisesta äidistä on mukavaa, kun omia lapsia huomioidaan. Mutta en usko, että saisin samanlaista huomiota kahden lapsen kanssa, jos he olisivat eri-ikäsiä. Ja sitten sinne rattaisiin on ihan ok työntää pää, että tuitui vaan, ja toisella jo huulikin siinä väpättää, kun ventovieras tunkee yhtäkkiä aivan liian hyökkäävästi ja liian lähelle. Kun sitten aika nopeasti yleensä päästään keskustelussa siihen vaiheeseen, että on todettu lasteni olevan kaksosia, niin olisi ehkä paikallaan hieman miettiä, miten asiaa kommentoi. Joo, kaksoset kyllä ymmärtääkseni on aika kohtuullisen usein mahassa samaan aikaan. Aika usein pamautetaan myös tuo synnytyskortti kehiin kohtalaisen nopeasti, siis että ihanko synnytit nuo alakautta vai tehtiinkö sektio. Jos mulla olisi yksi vauva, en usko että mammat Prisman kassajonossa tulisivat kysymään, miten he ovat syntyneet. Miksi ihmeessä se edes kiinnostaa ihmisiä niin hirveästi? Ja musta se ei oikeasti ole kysymys, mitä ventovierailta noin vain kysytään. Oon vakaasti päättänyt, että ensi kerralla kun joku vieras kysyy miten pojat ovat syntyneet vastaan, että heidät teleportattiin musta ulos.

Varsin hämmentävä juttu tuossa keskustelussa oli, että tuo tätikkä tosta noin vain kyseenalaisti mut lasteni äitinä. Siis oikeesti, mitä v***ua? Joku kysyy, että ootko näiden lasten äiti, ja kun vastaat myöntävästi, niin sitten aletaan epäillä että ootko ihan oikeesti muka. Onko mussa muka jotain, mikä heti kertoo, että en voisi olla heidän äitinsä? Ja oikeesti, kuka lähtisi kusettamaan tällaista asiaa: kysytään että ootko näiden äiti ja sanot pokkana että juu olen, vaikka ne on naapurin Virpin mukuloita. 

Ja sitten kun on käynyt lopultakin selvästi, että mä olen näiden kaksosten äiti, ruvetaan pähkimään, että oliko ne siellä mun mahassa samaan aikaan, vai eri aikaan. Se että mä olen lasten äiti, ei välttämättä tarkoita, että olisin heitä synnyttänyt. Ihan yhtälailla vaimo on meidän poikien äiti. Tai kuka tahansa adoptioäiti on lastensa äiti ilman synnyttämistä. Onko tämä nyt oikeasti jotain, mitä ventovieraan kannattaa lähteä siinä kymmenen sekuntia ensikohtaaamisen jälkeen ruotimaan. Kun tämäkin on asia, mikä ei ihan oikeasti kuulu kenellekään vieraalle. 

Jos totta puhutaan, tuo keskustelu oli niin hämmentävä, että mä jäin aivan täysin sanattomaksi. Ja sen jälkeen se on lähinnä vain naurattaunut. Mutta siitäkin huolimatta, siinä oli usempi asia pielessä. Näitä kohtaamisia tulee kaksosten kanssa ihan yllättävän paljon. Ainoa mikä mua oikeasti suututtaa, ovat ne päivittelijät jotka jo kaukaa kailottavat, että ai kamala sulla on kaksoset, mahtaa olla rankkaa. No kuulkaa, kun ei ole sen rankempaa kuin muillakaan pienten lasten äideillä ja olen äärettömän onnellinen molemmista lapsistani. En ole koskaan kuullut, että jollekin joka on liikkeellä kahden eri-ikäisen lapsen kanssa mennään sanomaan, että ai kamala kun sulla on kaksi lasta. Mä kovasti toivon, että nämä kauhistuneet päivittelyt loppuvat, ennen kuin pojat alkavat niitä ymmärtää. Oikeesti aika kamalaa, jos pojat joutuvat kuulemaan vieraiden päivittelevän, että heissä muka olisi jotain kamalaa.  Tai sitten täytyy vaan kehitellä valmiiksi joku hyvä vastaus näillekin urpoille.