Blogissa on ollut viime aikoina hiljaista. Arki vaan tuppaa olemaan niin kiireistä, ettei sitä aina ehdi pysähtyä koneelle ja kirjoittamaan. Blogia en edelleenkään ole hylkäämässä. En kuitenkaan meinaa ottaa tästä mitään stressiä, vaan kirjoittelen silloin kuin siihen sattuu aikaa olemaan, ja varmasti jossain kohtaa tahti taas tiivistyykin. 

Mitä meille sitten kuuluu? No pelkkää hyvää vain! Pojat kasvavat hurjaa vauhtia. Ekoja synttäreitäkin ehdittin jo viettää, tosin varsin maltillisesti. Toki kakkua oli ja lahjoja, mutta vieraina vain ihan lähipiiriä. Kyllä niitä kaverisynttäreitä ehtii viettää sitten tulevina vuosina ihan tarpeeksi. E-pojan allergioiden takia mä oon ruuanlaiton lisäksi myös opetellut leipomaan ilman maitoa, munaa ja soijaa. Niinpä 1-vuotiskekkereiden tarjottavat olivat hyvinkin allergiaystävällisiä. Pojille ei vielä annettu kakkua tai muutakaan makeaa. Heille oli tarjolla heidän herkkuaan, vesi- ja hunajamelonin viipaleita sekä maissinaksuja. Sokerista ehtii vetämään överit sitten vähän myöhemminkin. 

Juhlista puheenollen, me ehdittiin myös koko perheen voimin viettää mun ja vaimon ekaa äitienpäivää. Käytiin syömässä nepalilaisessa ravintolassa ja jätskillä sen jälkeen. Pojat olivat tietysti mukana, mutta nukkuivat koko ruokailun ajan. Vaimolta sain lahjaksi ekana äitienpäivänä sormuksen. Se kulkee nykyään aina mukana. <3

Pojat tosiaan ovat kasvaneet ja kehittyneet hurjasti. Kumpikin lähti kävelemään jo hyvissä ajoin ennen ekoja synttäreitä ja molemmilta tulee sanoja koko ajan enemmän. Yhdessä saattavat leikkiä pitkiäkin aikoja. Kaikki palikat ja autot tuntuvat olevan hitti tällä hetkellä. Samoin kirjat, mistä E-poika ihan erityisesti pitää. O-pojalla taas on aivan erityinen suhde meidän kissan Pirpanan kanssa. Pirpana käy puskemassa O-poika, ja O-poika silittää sitä uskomattoman nätisti. Vertailun vuoksi, E-poikakin on Pirpanasta kovin kiinnostunut, mutta otteet ovat aika paljon kovakouraisemmat.. O-poika on myös keksinyt lusikalla syömisen jalon taidon. E-poika taas on kävelemisen lisäksi lähtenyt jo juoksemaan ja rakastaa kukkuu-leikkejä.

Molempien poikien painojahan syynättiin silloin alkuunsa melkoisesti ja me käytiin neuvolassa punnituksilla ihan riesaksi asti. Mutta niin vaan nyt yksivuotisneuvolassa molemmat kasvavat..tadaa..nollakäyrällä! Ekat neuvolan imetyskehut sain vasta nyt yksivuotisneuvolassa: terkkari sanoi ihan suoraan, että hyvä kun olit itsepäinen ja sitkeästi halusit imettää vaikka käskettiinkin antaa korviketta. Moni olisi kuulemma siinä vaiheessa luovuttanut koko imetyksen suhteen. Ja kyllä, meillä siis imetetään edelleen. Vuosi sitten mä en olisi osannut ajatella itseäni taaperoimettäjänä, mutta niin vain musta sellainen tuli. Edelleenkin toivoisin kovasti, että pojat itse vierottaisivat itsensä, eikä mun tarvitsisi sitä väkisin tehdä. Kumpikin on tissillä käymistä jo selvästi vähentänyt, päivisin käyvät enää muutaman kerran. Iltatissi on edelleen tärkeä rauhoittumiskeino ennen nukkumaan menoa molemmille. Neuvoloiden ohjeistuksen mukaanhaan yli 6kk lapsihan ei periaatteessa tarvitsisi enää mitään "palveluja" öisin. No, meillä pojat käyvät tissillä edelleen myös öisin vaikka nykyään hyvin jo nukkuvatkin. Nyt kun pojat liikkuvat ja touhuavat selvästi enemmän, kuummallekin on tullut tavaksi herätä tissille siinä klo 04-06 välillä. Ja tällöin molemmat syövät selvästi nälkäänsä. Sen jälkeen nukkuvat sitten vielä muutaman tunnin ja jaksavat hyvin aamupuuroon asti. Että ehkä sitä tosiaan lapsi pärjäisi syömättäkin yön, mutta näillä kyllä ainakin on aamuyöstä selvästi nälkä. Niin että syökööt sitten ihmeessä! Se ei kuitenkaan oikeastaan mun unia häiritse. Muuten meillä pojille maistuu ruoka oikein hyvin. Ja koko perhe syödään jo lähes täysin samaa ruokaa (pojat ilman suolaa). Uskon kyllä, että esimerkillä on ollut iso vaikutus siihen, miten hyvin pojat syövät. Esimerkiksi aamuisin meillä syövät kaikki yhdessä puuroa. Samoin lounaalla ja päivällisellä mun ja vaimon lautaselta löytyy pääsääntöisesti ihan sitä samaa, mitä pojiltakin. Pojat myös selvästi jo katsovat, mitä meidän lautasilta löytyy ja vertailevat niitä omiinsa. Pojat osittain sormiruokailevat ja osittain syövät syötettyinä, ruuasta riippuen. Lähinnä niin, että lusikoitavia syötetään ja muuten saavat itse napostella. 

Ehkä yksi syy miksi blogissa on ollut hiljaista on, että päivisin me ollaan lisääntyvässä määrin ulkona poikein kanssa. Välillä käydään keinumassa lähipuistossa, välillä serkkujen luona hiekkalaatikolla ja joskus touhutaan tuossa omalla takapihalla. Pojat ovat selvästi innoissaan kaikesta ulkona touhuamisesta. Aurinkoisina päivinä viikonloppuisin ollaan koko perhe lähdetty lähistöllä olevaan isompaan puistoon, mistä löytyy leikkipuiston lisäksi myös eläimiä. Ihanaa, kun poikien kanssa voi jo ihan oikeasti tehdä asioita, he ovat selvästi innoissaan ja nauttivat kun heidän kanssaan touhutaan. On myös aika hurjaa, miten äkkiä tuo poikein ensimmäinen vuosi meni! Ihan juurihan he syntyivät ja nyt meillä jo viipottaa täällä kaksi pientä taaperoa. <3