Pakko se on myöntää, mä taidan olla jonkun verran hurahtanut tähän kotiäiteilyyn. Suorastaan välillä vähän hymyilyttää, kun itsekin huomaan, miten innoissani tästä kotona olemisesta poikien kanssa olen. Toki ihan alusta asti musta on ollut ihanaa olla poikien kanssa kotona. Kuitenkin nyt kun arki alkaa määrätyllä tavalla helpottaa, myös tästä kotiäiteilystä alkaa nauttia eri tavalla. 

Yksi asia, millä on hyvin suuri merkitys meidän päivärytmiin ja toisaalta siihen että me kaikki voidaan nauttia tästä kotona olemisesta, on päiväunet. Pojat siis nukkuvat päivällä yhdet pitkät unet ja sen lisäksi aamupäivällä tai iltapäivällä voidaan tilanteen mukaan ottaa pienet torkut. Ensinnäkin, jos päiväunet jäävät väliin tai ovat liian lyhyet, on riski siihen että loppu päivä menee kitinäksi. Tosaalta, päiväunet ovat myös mun omaa aikaa. Harvoin mä silloin mitään ihmeellistä teen, joskus saatan jotain lukea tai blogata. Yleensä päiväuniakaan mä teen kotihommia, ja nautin siitä kun esimerkiksi saan laittaa pyykit kuivumaan tai tehdä ruokaa rauhassa. Viime aikoina mä oon myös lisääntyvässä määrin alkanut leipomaan. Mä oon aina tykännyt leipomisesta, mutta poikien ekoina kuukausina sille ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Samoin E-poika refluksinsa kanssa nukkui alkuun päikkäritkin niin katkonaisesti, ettei siinä pahemmin ehtinyt pullataikinaa tehdä. Kuitenkin nyt kun molemmat saattavat helposti nukkua päivällä kolme tuntia ja ylikin, niin mikäs tässä on keittiössä häärätessä. 

Mä odotan myös jo ihan suunnattomasti sitä, että poikien kanssa päästään kunnolla leipomaan, laittamaan ruokaa ja tekemään muita arkisia kotijuttuja. Toistaiseksi pojat osallistuvat lähinnä sängyn petaamiseen. Oon ottanut heti alusta lähtien sen linjan, että pojat ovat mukana tekemässä kotitöitä ja heillä on omia tärkeitä tehtäviä. Sänkyä kun petaan, molemmat yleensä seisovat sängyn reunaa vasten. Niinpä oonkin antanut pojille tärkeän tehtävän: he pitävät patjaa paikoillaan, että äiti voi pedata. ;) Pointti on siis se, että mun ajatuksissa lapset voivat olla alusta asti mukana kaikissa kotitöissä, ikää vastaavalla tavalla. Jos teen ruokaa ja pojat ovat hereillä, se ulkopuolisesta todennäköisesti kuulostaa lähinnä halvalta kokkiohjelmalta: mä kun selitän pojille kaiken mitä teen ja he istuvat syöttötuoleissa ja paukuttavat pöytää puukauhoilla. Näin pojat ovat alusta asti mukana myös keittiössä vaikka eivät ihan vielä voikaan ruuanlaittoon osallistua.

Poikien kanssa ollaan myös vähitellen alettu ulkoilla muutenkin, kuin vaunuttelemalla. Ja kunhan tuo kevät tuosta kunnolla tulee, olisi tarkoitus mennä takapihalle kuoputtamaan yhdessä poikien kanssa. Kirpparilta ostettiin jo iso pussillinen hiekkaleluja, mitä pojat sitten kohta pääsevät kokeilemaan. Meillä on puisto tuossa suhteellisen lähellä, missä ollaan käyty jo keinumassa. Ja kunhan kevät ja kesä tulee ja pojat kasvavat vähän lisää, siellä tullaan epäilemättä käymään lisääntyvässä määrin. On ihanaa nähdä, miten innoissaan pojat ovat kaikesta uudesta, mitä ulkona näkevät. 

Varmasti tähän kotiäiteilyn ihanuuteen vaikuttaa suuresti se, että meillä arki rullaa suhteellisen mukavasti. Ja se, että mulla on päikkäriaikaan hieman sitä omaa aikaakin. Mä nautin ihan suunnattomasti tästä kotona olemisesta, kotitöistä, kotona puuhastelusta ja poikien kanssa hääräämisestä. On ihanaa nähdä, miten pojat kasvavat ja kehittyvät joka päivä, oppivat uusia sanoja ja uusia taitoja. Päikkäriaikaan ehdin yleensä myös tehdä ison osan kotitöistä, joten kun vaimo iltapäivällä kotiutuu, täällä ei häntä odota mikään työleiri ja iltaisin voidaan sitten viettää aikaa yhdessä koko perhe. Toki ollaan sovittu, että mun ei ole pakko niska limassa tehdä kotihommia, vaan niitä tehdään yhdessä. Mutta aika hyvin niitä nykyään ehtii pitkin päivää tehdä. Koska pojat myös pääsääntöisesti heräävät aamuisin ennen seitsemää, osa kotitöistä tulee tehtyä heti aamulla ennen kuin vaimo lähtee. Se on itse asiassa tosi kiva, koska silloin joku enemmän tai vähemmän pakollinen homma on siltä päivältä sitten suoritettu. Vaimo esimerkiksi yleensä hoitaa tiskit heti aamupuuron jälkeen ja mä oon usein imuroinut heti siinä samassa rytinässä, siis ennen kahdeksaa aamulla. Pyykkejä ehtii sitten pestä, pölyjä pyyhkiä ja muuten järjestellä pitkin päivää. Omilla vanhemmillani oli kotona hyvinkin selkeät sukupuoliroolit ja kotityöt jaettiin selvästi ns. miesten ja naisten töihin. Meillä ei luonnollisesti tällaista jaottelua ole vaan molemmat tekevät kaikkia hommia. Toki jos jompi kumpi erityisesti pitää jostain tai toisaalta joku homma on toisen inhokki, saattaa jostain kotityöstä tulla enemmän toisen hommaa. Esimerkiksi vaimo rakastaa rikkaruohojen kitkemistä kasvimaalta, ja mä en siitä pahemmin välitä. 

Mä en lopultakaan tiedä, mikä tässä kotiäiteilyssä viehättää. Toisaalta ollaanhan me aina oltu vaimon kanssa vähän kotoilijatyyppejä. Nyt lasten kanssa kotoilu on toki erilaista, kuin aikaisemmin. Lasten kanssa kotoilu on kuitenkin monella tavalla rikkaampaa ja elämä täydempää. Ihana arki! <3