Meillä vaimo on se, joka on täysin vihkiytynyt kestovaippailun saloihin. Hän tietää esimerkiksi eri materiaaleista suurin piirtein kaiken. Ja esimerkiksi taskuvaipat hän täyttää kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti. Mä sitten taas voin myöntää, etten tiedä materiaaleista paljon paskaakaan. Se ei johdu siitä, ettei mua kiinnostaisi. Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut aikaa perehtyä siihen niin tarkasti. Ja toisaalta mä oon ajatellut, että jos perheessä edes joku on täysin vihkiytynyt asialle, sekin on jo aika hyvä. 

Mä toki sujuvasti käytän kestoja ja pesen niitä. Samaten jos satun ehtimään, niin täytän myös. Vaimo harvemmin kommentoi mun täyttämiä vaippoja ja silloin kun sen tekee, on hyvin hienotunteinen. Joskus olen kuitenkin huomannut, että vaimo saattaa vaivihkaa mennä fiksailemaan mun täyttämiä vaippoja. Eikä siinä mitään, parempi vaan että imut ovat kunnolla. Vaikka mä en oo noihin materiaaleihin perehtynyt, toki kuitenkin sen verran tiedän, missä järjestyksessä eri imuja kannatta laittaa. Tällöinkin kyse tosin on lähinnä siitä, että mä oon oppinut tietämään, että vaikka meidän siniset imut kannattaa jättää päälimmäisiksi. 

Toki alkuun oli jonkun verran opettelua, että päästtiin kestoilussa kunnolla vauhtiin. Ja aluksi piti myös odottaa, että pojat kasvoivat sellaisiin mittoihin, missä kestoja pystyi kunnolla käyttämään. Nykyään kestoilu menee jo enimmäkseen tässä sivussa. Se on luonnollinen osa meidän arkea. Tosin jossain kohtaa mulla on joku pieni kestovaippaväsymys. Se taisi liittyä lähinnä siihen, että sillä hetkellä pyykkiä ja muuta kotihommaa oli melkoisesti ilmankin, että olisin vielä lähtenyt vaippoja pesemään ja kasaamaan. Viikko mentiin pelkillä kertseillä ja sitten helpotti. Ja näin kaksosten kanssa se viikon jätevuori oli muuten melkoinen! Ehkä siinä myös konkretisoitui taas ihan eri tavalla se, miten paljon vaippoja kaksosten kanssa menee ja toisaalta, miten paljon jätettä voi vähentää, kun kestoilee. 

Edelleenkin me kestoillaan pääsääntöisesti kotona ja päivisin. Kyläillessä on yleensä kertsit, samoin öisin. Meillä on myös jokunen yövaippa, mitä ollaan käytetty ihan kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Tosin kertsien käyttämisestä yöllä on myös selvästi tullut meillä tapa. Ja toisaalta, esimerkiksi E-pojan allergian punoittamaa pyllyä ollaan välillä rasvailtu ja usein juuri yöksi, ja silloin kertsi parempi valinta ettei rasva tuki kestoja. Edelleenkin yksi säkillinen kertsejä saattaa kestää meillä hyvinkin 2-3 viikkoa. 

Mä uskon, että kestovaippailu on yksi niistä asioista mitä edesauttaa, jos on armollinen itselleen. Me ei olla missään vaiheessa otettu asiasta stressiä. Ollaan ainoastaan päätetty, että kestoillaan mahdollisimman paljon, mutta kuitenkin niin kuin hyvältä tuntuu. Välillä tuntuu, että monet kestoilijat on vähän liiankin ehdottomia ja jokaisen käytetyn kertsin kohdalla pitää muistuttaa, miten pahis se on ja miten kauan se maatuu kaatopaikalla. Mä ajattelen taas sitten asiaa toisinpäin: jokainen kesto on plussaa, eikä niinpäin että jokainen kertsi on pahis. Mahdoinko nyt ilmaista itseäni olleenkaan tarpeeksi selvästi? Mutta siis jos vaikka molemmat pojat käyttää joka päivä yhden keston, pelkästään siinä tulee vuodessa 730 vaippaa, kaikki pois sieltä kaatikselta. Päivisin meillä menee ehkä noin 15 kestovaippaa, mikä tekee vuodessa 5475 vaippaa, kahdessa vuodessa 10950 vaippaa. Ja jos vaippoja on paketissa keskimäärin 50kpl, se tekee 219 pakettia vaippoja. Ja jos nyt vaikka se vaippapaketti maksaisi keskimäärin 15€ (mikä taitaa lopulta olla jopa vähän alakanttiin), niin se tekisi vuodessa 1643€, kahdessa vuodessa 3285€. Ja älkää nyt kukaan vetäkö hernettä nenään näistä hinta-arvioita sillä ei, en tehnyt mitään järjestelmällistä ja puolueetonta vertailua vaippojen hinnoista, kunhan nyt heitin jonkun keskimääräisen arvion. Jos kuitenkin meidän lopputulos on se, että parissa vuodessa meiltä menee yli 10000 vaippaa vähemmän kaatikselle ja me säästetään yli 1500€ vuodessa, niin mikäs siinä. Eikö tää oo aika win-win tilanne?