Meillä kotona puhuttiin aina paljon politiikkaa. Varsinkin äiti, mutta jossain määrin myös isä olivat mukana sekä kunnallispolitiikassa, että kirkollisessa päättämisessä. Ja luonnollisesti meillä seurattiin myös sekä kotimaan, että ulkomaan politiikkaa. Pitkään luulin, että politiikan puhuminen kotona on ihan normaalia, ja että sitä tehdään kaikissa perheissä. Vasta aika paljon vanhempana tajusin, että näin ei todellakaan ole. Ehkä tilannetta kuvaa hyvin se, että olin kaksivuotias, kun menin silmät kirkkaina kysymään äidiltä "Mitä takoittaa demokratia?". Tarina ei kerro miten äiti vastasi, mutta oli kuulemma vastannut. Meillä kotona politiikan puhuminen oli todellakin arkipäivää. Monet omien vanhempieni näkemyksistä ja mielipiteistä eroavat tänä päivänä omistani, osa paljonkin. Äiti kuitenkin jaksoi aina muistuttaa, että meidän perheestä ja lähisuvusta löytyy kokoomuslaisia, kommunisteja, ja kaikkea siltä väliltä. Äidin mukaan tärkeintä oli kuitenkin löytää itselle tärkeät asiat ja omat näkemykset. Ja ennen kaikkea, tärkeää on käydä äänestämässä. Äiti ei koskaan kysynyt, ketä tai mitä puoluetta ajattelin äänestää. Hän totesi moneen kertaan, että hänelle on aivan sama vaikka piirtäisin ruman kuvan koko äänestyslipukkeeseen. Tärkeintä on kuitenkin tuo itse äänestäminen. Koska sillä tavalla meistä jokainen voi ilmaista oman mielipiteensä ja vaikuttaa. 

Mua jotenkin järkyttää joka kerta, kun jossain keskustelussa tulee ilmi, että on aikuisia ihmisiä joilla ei ole edes perustietoja politiikasta. Ja nyt joku tietysti kysyy, miksi muka pitäisi olla perustiedot politiikasta, etenkin jos ei voisi vähempää kiinnostaa. Siksi, että politiikka on yhteisistä asioista päättämistä. Sinun, minun, meidän kaikkien. Poliittisilla päätöksillä vaikutetaan siihen, millaisessa Suomessa elämme nyt ja tulevaisuudessa. Neljä vuotta sitten edellisten eduskuntavaalien aikaan työpaikan kahvihuoneessa keskuteltiin luonnollisesti vaaleista. Paikalla oli siis aikuisia ihmisiä, ikähaarukassa noin 25-55v. Yksi heistä sitten totesi, että "mulla ei kyllä ole aavistustakaan, mitä eroa noilla puolueilla on, mutta eikö ne nyt kaikki aja nykyään jo ihan samoja asioita. Eikö kokoomus muuten oo sama asia kuin kommunistit?". Tähän toinen sitten vastasi, että "joo on ne varmaan sama asia, en mäkään noista niin paljoa tiedä.". Mä meinasin tässä kohtaa tukehtua pullaan! Hetken köhin ja koska kukaan muu ei sanonut mitään korotin ääntäni ja aloin valistaa, että kuulkaa kun kokoomus ei todellakaan ole sama asia kuin kommunistit ja puolueillä on todellakin eroa! Kun olin hetken paasannut niin joku totesi, että no olipa hyvä kun tuli puheeksi.. Ja tämä nyt ei ollut mitenkään ainutkertainen tilanne. Tosi usein tulee esiin, että joko ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita politiikasta ja seuraavat sitä aktiivisesti, tai sitten heillä ei ole aavistustakaan yhtään mistään. Tämä on toki taas kärjistetty yleistys, mutta valitettavasti mulla on vähän taipumusta tähän. ;)

Onko sillä sitten jotain väliä ketä äänestää, eikö se ääni mene puolueelle? Ja mitä eroja niissä puolueissa sitten oli?
Mä en nyt ala yksityiskohtaisesti vertailemaan puoleita keskenään. Mutta niillä todellakin on aivan valtavasti eroa. Ja eri puolueet painottavat ja ajavat aivan eri asioita. Se on ihan totta, että vaikka eduskuntavaaleissa on kyse henkilövaalista, ääni menee myös puolueelle. Sitä suuremmalla syyllä siis kannattaa ihan oikeasti edes hieman perehtyä puolueisiin ja niiden vaaliohjelmiin. Puolueet myös etenkin näin vaalien alla pyrkivät muodostamaan itsestään tiettyjä mielikuvia, mitkä kuitenkin saattavat vastata todellisuutta vain osittain. Esimerkiksi eräällä puoluella on selvästi tarvetta profiloitua perheiden puolesta puhujana. Tarkalleen ottaen tuo kyseinen puolue on vain tietynlaisten perheiden asialla. Sateenkaariperheiden näkökulmasta katsottuna kyseinen puolue on esimerkiksi valmis jättämään sateenkaariperheiden lapset täysin oman onnensa nojaan. Usein kuulee myös näitä, että "mä ainakin sitä äänestä sitä Pertsaa, kävin juomassa ilmaiset kahvit sen vaaliteltalla ja se sanoi pitävänsä huolen mun asioista". Niin, vaalien alla luvataan toki vaikka mitä. Mutta entä jos Pertsa edustaakin puoluetta, joka ajaa ensisjiaisesti rikkaiden, hyvätuloisten ja hyväosaisten asioita? Ja entä jos tämä ilmaisten kahvien juoja saattuukin olemaan pitkäaikaistyötön, viiden lapsen vanhempi, jolla on velkaa vaikka muille jakaa. Ei sitä Pertsaa sinne eduskuntaan päästyään kiinnosta, jos sattui jollekin jotain vaalien alla lupaamaan, kun kerran puolueen linja on jotain aivan muuta. Vaalien alla on havaittavissa paljon myös sitä, että on valtavasti ehdokkaita, jolla ei oikeasti ole juurikaan hajua politiikasta itselläänkään. Mutta kun joku sattui pyytämään kadunmiestä ehdolle, niin toki sitä silloin tarvitsee lähteä. Ja on se hyvä tyyppi tuo puoluepomo, kun tällainen politiikasta mitään tietämätönkin kelpaa ehdolle. Niin. Eduskuntaan nyt kuitenkin tarvitaan niitä, joilla oikeasti on poliittista osaamista. Ei niitä, jolla on vain tarvetta olla eri mieltä joka asiasta, ihan vaan periaatteesta. 

Mä kävin eilen heti ekana ennakkoäänestyspäivänä poikien kanssa äänestämässä. Pojille toivoisin välitäväni sen saman mallin minkä itsekin olen saanut: on jokaisen oikeus ja velvollisuus käydä äänestämässä, vaikka sitten jättäisi tyhjän lapun. Ääneni annoin ehdokkaalle, joka puolueensa kanssa ajaa mulle tärkeitä asioita. Ensinnäkin hän pyrkii edistämään kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia joka tavalla, esimerkiksi vaikka translain kohdalla. Hänellä on pitkä poliittinen osaaminen sekä kokemusta monesta asiasta. Hän haluaa olla rakentamassa Suomessa, jossa jokaisesta pidetään huolta. Lisäksi hänelle tärkeitä ovat esimerkiksi uusiutuvan energian käyttö ja koulutus. Häneltä löytyy myös talouspoliittista näkemystä ja osaamista. 

Käyttäkää hyvät ihmiset tekin äänioikeuttanne! Mutta perehtykää kuitenkin se verran asioihin, että tiedätte minne teidän äänenne menee. Se joka tarjoaa ne ilmaiset kahvit tai huutaa kaikkein lujaa ei välttämättä ole kuitenkaan hyvä kansanedustaja.