Mä olin jotenkin ajatellut, että mahdollinen rintatulehdus tulisi heti ekoina imetyskuukausina. Mutta niinhän se sitten iski siinä 8,5kk:n imetystaipaleen jälkeen. Pojat olivat tuota edeltävästi parin viikon aikana molemmat tehneet hirveän määrän hampaita, sekä ylös että alas. Tuon seurauksena molempien imuotteet menivät sitten enemmän tai vähemmän pieleen. On kai sinänsä aika tavallista, että hampaiden tulo hetkellisesti muuttaa imuotetta: vauvalla kestää hetki ymmärtää että suussa on muutakin kuin kieli. Imuotteen myös pitäisi korjaantua takaisin parissa viikossa. Pojat eivät onneksi juurikaan harrasta puremista. Mutta nyt hampaiden myötä molemmilla imuote kaventui huomattavasti, ja imiessä molemmat hankasivat hampaita tissiä vasten. Tämän seurauksena molemmat tissit olivat haavoilla ja helpostihan sieltä sitten joku pöpö pääsee tissiin. Ja tästä kaikesta seurasi sitten rintatulehdus molemmin puolin. 

Oon kyllä kuullut, että rintatulehdus voi olla melkoisen kamala tauti. Ja nyt voin jo ihan kokemuksestakin kertoa, ettei siitä turhaan varoitella. Se todellakin vie voimat aivan kokonaan ja olo on lähinnä kuin junan alle jääneellä. Alkuun olo tuntui vähän samalta kuin influenssassa. Vaimolle kun oloani näin kuvailin hän sanoi, ettei hänellä ole ollut koskaan mitään influenssaa eikä hän tiedä, miltä silloin tuntuu. Havainnollistin oloani vaimolle kertomalla, että tuntuu vähän siltä niin kuin mut olis hakattu pahasti, koska ihan joka paikkaan sattuu ja siihen päälle vielä on vuosisadan krapula, koska pää särkee, huimaa ja oksettaa. Luonnollisesti tissit ovat myös olleet aivan helvetillisen kipeät ja itkua on väännetty joka imetyksellä. Kuume ei ehtinyt nousta pientä lämpöä korkeammalle, koska popsin Panadolia heti ekoista oireista lähtien ihan jo siksikin, että ylipäätään pysyin toimintakykyisenä. 

Meillä ei käytännössä saa terveyskeskukseen päivystysaikoja. Pojilla sattui kuitenkin olemaan neuvolalääkäri ja terkkarin kanssa asiasta puhuttuani sain luvan vilauttaa tissijä siellä. Nostin paitaa, lääkäri vilkaisi vähän hämillään että "joo on se tulehtunut" ja kirjoitti viikon antibioottikuurin sen enempää kyselemättä tai tutkimatta. Lähinnä oon kuitenkin tyytyväinen, että tuon kuurin sain. Ja se alkoikin parissa päivässä helpottaa, ainakin sillä tavalla että pahin punoitus on tisseistä hävinnyt ja joka paikkaan ei enää satu. Olo on kuitenkin edelleen niin kuin vasta tänään olisin sieltä junan alta noussut. Ja jokainen imetys sattuu aivan järkyttävästi. Itselle tuli mieleen, että mahtaako tuo viikon kuuri olla riittävän pitkä. Mitä olen kuullut niin rintatulehduksiin usein annetaan parinkin viikon kuuri. Pitänee soittaa sinne terveyskeskukseen uudestaan kun kuuri on loppumassa, jos olo edelleen kipeältä tuntuu. 

Vaimo on ollut aivan ihana mun sairastamisen ajan. Hänellä oli mahdollisuus jäädä pariksi päiväksi kotiin ja sen hän sitten tekikin. Ja hyvä oli että teki, en mä ymmärrä miten olisin jaksanut poikien kanssa touhuta. Mä oon siis saanut levätä ja vaimo on hoitanut sekä pojat että kodin: hän on käynyt poikien kanssa vaunuttelemassa, tehnyt ruokaa sekä meille että pojille, käynyt kaupassa, imuroinut, leikkinyt, pyykännyt, tiskannut ja tehnyt ties mitä muuta, mitä mä en olisi mitenkään jaksanut. Mulle on siis jäänyt aikaa ihan luvan kanssa levätä. 

Tällaiseen tilanteeseen tuo varmasti lisämausteen se, että vauvoja on kaksi. Kun tissit ovat haavoilla, olisi ehkä kiva jos niiden saisi antaa välillä hieman rauhoittua. Kaksosten kanssa on kuitenkin pakko imettää jatkuvasti molemmista tisseistä. Toisaalta, tulepaahan tissit ainakin hyvin tyhjennettyä, mikä on hyvä tuon tulehduksen kannalta. Ja kun olo on oikein raato, on kahden vauvan hoitaminen luonnollisesti paljon raskaampaa, kuin yhden. Rintakumeja oon kokeillut, mutta niistä pojat hermostuvat ja repivät ne pois. Imuotteita oon korjannut minkä oon ehtinyt. Mutta kun niitä haavoja on jo, niin kyllähän ne joka imetyksellä lisää hankautuvat vaikka ote olisikin parempi. Lansinohia oon laittanut joka välissä ja pitänyt imetysten välillä maidonkerääjää liiveissä, että hankautuisi mahdollisimman vähän. Imetysasentojakin oon yrittänyt vaihdella, mutta siitä ei oo juurikaan ollut apua. Lisäksi oon tunnollisesti yrittänyt juoda paljon ja levätä. Niin ja popsinut Panadolia ja Buranaa jatkuvalla syötöllä. Pumppaaminen muuten sattuu vielä enemmän kuin imettäminen, eli se ei ole vaihtoehto tässä kohtaa.

Oon tässä kuumeisesti yrittänyt miettiä, mistä saisi imetysneuvoja ja vinkkejä tähän tilanteeseen. Ensinnäkin sairaalan imetyspolille voi soittaa vai yhtenä päivänä viikossa, seuraavan kerran tietysti vasta viikon päästä. Facebookin imetysryhmistä oon saanut joitain hyviä vinkkejä. Seuraavaan paikalliseen imetysryhmään on vielä aikaa, ja toivottavasti tää tästä helpottaa jo ennen sitä. Niin valitettavaa kuin se onkin, neuvolasta ei apua saa tässä kohtaa. Siellä muutenkin jo päivitellään, että eikö me vieläkään anneta pojille muuta maitoa tissin lisäksi. No ei anneta, ja miksi ihmeessä pitäisi!

Eli sen vaan sanon, että onpahan melkoinen tauti tämä rintatulehdus. Sitä on kyllä oikeasti syytä varoa. Vähän niin kuin heikkoa jäätäkin.