E-pojan allergiaselvittelyissä päästiin jo siihen pisteeseen, että käytiin pojan kanssa maitoaltistuksessa. Eli toisin sanoen, me mentiin paikallisen sairaalan lastenpolille juomaan korviketta ja seurattiin, miten pojan käy. Ensimmäiset annokset olivat pieniä, ja annosta sitten vähitellen nostettiin vointia seuraten. Ja heti kun annosta nostettiin vähän enemmän, E-poika alkoi ihan kunnolla oksentaa. Ja sitä oksennusta oli sitten tosiaan aivan joka paikassa. Sitä oli pitkin lääkärin kanslian lattioita ja pöytiä, odotustilassa, hoitajien kansliassa ja pitkin käytäviä. Tuollainen 8kk kaveri kun ei todellakaan osaa valita oksunsa suuntaa, vaan se tulee juuri siihen, mihin sattuu osumaan. Kuulemma reaktio maitoon oli niin selvä, ettei pojan maitoallergia jäänyt millään tavalla epäselväksi. Ja kun kerroin, että nyt muuten oireettomana aikana vastaava reaktio on tullut pari kertaa poikien syötyä kananmunaa todettiin, että E-poika on allerginen myös munalle. 

Mä oon lähinnä helpottunut, että altistus meni noin sujuvasti. Olin vähän pelännyt, että me jouduttaisiin altistusta jatkamaan vielä kotona, ja sitten huudettu sen jälkeen useampi päivä (ja yö) refluksia ja mahavaivaa. Olin myös oikeasti vähän yllättynyt, että tuo reaktio tuli noinkin nopeasti. Ja helpotus oli suuri, ettei pojalle tarvinnut enempää juottaa jotain, mistä tiedettiin hänen tulevan kipeäksi. Altistuksen jälkeen käytiin vielä verikokeissa, mistä E-poika selvisi varsin urheasti. Eihän se koskaan ole hyvä juttu, jos lapselle jonkun diagnoosin saa. Kuitenkin jos joku diagnoosi on pakko valita, paljon mieluummin valitsen lapselleni pikkulasten maitoallergian, kuin minkään muun. Lääkärin mukaan vaiva erittäin todennäköisesti korjaantuu niin, että 2-vuotissynttäreillään E-poika syö jo ihan normaalia jätskiä. Ja nyt myös koko refluksiongelma hoituu pelkästään allergisoivia asioita välttämällä. Ilman lääkkeitä ollaan oltukin jo tovin.

Tietysti vaatii vähän aikaa totutella ajatukseen, että lapsella on allergiaa. Se kuitenkin vaikuttaa koko perheen ruokailuihin. Lopulta kaikki on kuitenkin sujunut melkoisen luontevasti. Mua on suuresti helpottanut myös se tieto, että E-pojalla on kuitenkin jo tässä vaiheessa parikymmentä sopivaa ruoka-ainetta. Mistään superallergisesta lapsesta ei siis ole kyse, vaan E-pojalla on nuo pikkulapsille tyypilliset allergiat. Mä olen imetysdieetillä edelleen. Lääkärin ohje oli, että voin käyttää maitoa ja munaa siinä määrin, kuin E-poika sietää. Periaatteena on siis, että on parempi altistaa, kuin välttää. Maidolle E-poika reagoi jo yllättävän pieniin mun käyttämiin annoksiin. Käytännössä oon siis edelleen kokonaan maidottomalla. Sen E-poika sietää melko hyvin, jos syön pieniä määriä munaa jonkun ruuan joukossa. Kuitenkin isompina määrinä ja paljaaltaan syötynä E-poika saa ihan kunnon oireet myös mun syömästä munasta. Edelleenkin oon sitä mieltä, että on helpompi olla itse id:llä, kuin alkaa etsiä pojalle sopivaa korviketta. Ja onhan tuo rintamaito muutenkin tässä kohtaa pojalle parempi vaihtoehto. Kun kerran imetys sujuu, miksi sitä ei tässä kohtaa jatkaisi. Allergia-arki on siis lähtenyt pyörimään oikein hyvin.