Suomalaisten suositusten mukaan imetystä suositellaan jatkettavan vuoden ikään asti. WHO taas suosittelee imetyksen jatkamista siihen asti, että lapsi on kaksivuotias. Meillä pojat eivät ole vielä edes kahdeksaa kuukautta. Ja kuitenkin entistä useammin mä törmään tuohon kysymykseen, että vieläkö sä imetät? Ja kun vastaan myöntävästi jatkokysymys yleensä on, että no joko kohta meinaat lopettaa? Välillä tulee jo melkein olo, että jo tässä kohtaa pitäisi alkaa puolustelemaan, miksi sitä imettää näitä meidän reilusti alle vuoden ikäisiä. Ja kun tässä kohtaa asiassa ei todellakaan pitäisi olla mitään ihmeellistä. Imetys on myös omalla tavallaan aika henkilökohtainen asia, joten vieraiden ihmisten utelut imetyksen jatkumisesta tuntuvat välillä tosi oudoilta. En sitten osaa sanoa onko sillä osaa ihmisten ajatuksiin ja uteluihin tässä kohtaa, että sattuu imettämään kaksosia. Kaksosten imettäminen kun on koko matkan ajan vähän väliä tuntunut olevan sellainen asia, mitä kummastellaan. Itse oon kuitannut sen yleensä toteamalla, että hei: kaksi lasta, kaksi kättä, kaksi tissiä, ei ongelmaa.

Neuvolassa on joka kerta kysytty, mitä maitoa pojat syövät. Ilmeisesti tuo kuuluu kyseisen kioskin vakiokysymyksiin kaikille. Nyt kun neuvolassa käytiin asiasta taas kysyttiin ja jälleen kerran vastasin, että tissiähän nuo syövät. Terkkari siihen sitten totesi, että "ai että sitä maitoa sitten edelleenkin tulee vai?" Tästä vähän hämmennyin ja mutisin vain että no joo, tulee sitä. Kun päästiin autolle vaimo vei sanat suustani hörähtämällä, että mihin se maidontulo siitä olisi vähentynyt saatika loppunut, kun Tyypit kerran tasaisesti käyvät tissillä imemässä. Aivan ja juurikin näin. Tosi yleinen ajatus vaan tuntuu olevan, että se maidontulo yhtäkkiä loppuu tai ainakin vähenee radikaalisti. Mutta siinä vaiheessa jos imetys on lähtenyt käyntiin ja vauva(t) käyvät säännöllisesti tissillä, niin ei se maidotulo mihinkään lopu, vaan sitä tulee juurikin tilausta vastaava määrä. Tietysti sitten jos lapsi jostain syystä vähentää imemistä, maitoa myös tulee vähemmän. Mutta niin kauan kuin vauva käy tissillä ei se mihinkään lopu. Tai no, saattaa loppua mutta silloin on kyseessä esim. äidin vakava sairaus tai joku muu täysin poikkeuksellinen tilanne.

Kyselijöille oon viitannut noihin suosituksiin, mitä imettämisen pituudesta sanotaan. Ja sitten olen yleensä todennut, että nyt kun ollaan jo näin pitkällä, miksi ihmeessä mä imetystä tässä kohtaa lopettaisin. Tällä hetkellä imettäminen on nimittäin helpompaa, kuin kertaakaan tähän mennessä. Ensinnäkin pojat tietävät tasan tarkkaan miten homma menee, eikä imuotteita tarvitse korjailla. Ja koska pojat imevät sen verran tehokkaasti, yksi imetyskerta ei kestä varttia kauempaa. Tosin se on sitten eri asia, jos ruokailun jälkeen jäädään koko porukka köllöttemään sohvalle ja katsellaan ikkunasta mitä kaikkea jännää meidän takapihalla olikaan, tai jutustellaan muuten vain. Nyt kun E-poika voi maidottoman myötä hyvin, kaikki känkkääminen tissillä on myös jäänyt pois, mikä on helpottanut hommaa entisestään. Ja mikäli olen asioita ymmärtänyt oikein, etenkin E-poika allergioineen hyötyy tässä kohtaa imetyksestä ihan erityisesti. Joten miksi ihmeessä sitä nyt tässä kohtaa pitäisi koko homma lopettaa, kun suosituksetkin ovat sinne vähintään vuoden ikään ja homma kerran toimii?

Mun ajatukset imettämisestä ovat muuttuneet koko ajan ja varmasti sitä tulevat koko ajan tekemäänkin. Vähintään sinne vuoden ikään meinaan imettää, ehkä vähän ylikin. Kovasti toivoisin, että pojat vähitellen vieroittaisivat itse itsensä, eikä mun tarvitsisi heitä väkisin vieroittaa. Tällä hetkellä tuntuu, että tuskin sinne kahteen vuoteen asti jatkan kuitenkaan. Mutta nähtäväksi jää, miten homma menee. Poikettiin muuten poikien kanssa imetystukiryhmässäkin. Ja oli kyllä mukavaa vaihtaa ajatuksia muiden äitien kanssa imetyksestä. Eniten tällaisesta ryhmästä mä olisin varmasti hyötynyt jo odotusaikana tai silloin kun pojat olivat juuri syntyneet. Mutta toisaalta, onneksi ylipäätään löysin ryhmään ja onneksi sellaisia on olemassa.