Tyyppien kanssa ollaan siis jo pari kuukautta tutustuttu vähitellen kiinteisiin sapuskoihin. Nyt ollaan päästy neljään ateriaan päivässä. Samoin tuo ruoka-aineden valikoima on vähitellen laajentunut. Tällä hetkellä meillä syödään lounas, välipala, päivällinen ja iltapuuro. Aamupuuro tuohon pitäisi sitten jossain kohtaa vielä lisätä. Joo tiedän oikein hyvin, että puolivuotiaalle pitäisi sitä sosetta tuupata naamaan jo joka välissä. Tai ainakin silta se tuntuu, että sitä monesta suunnasta toitotetaan. Toisesta suunnasta taas sitten huudetaan kovaäänisellä korvaan, että alle vuoden ikäisen pääasiallinen ravinto on (rinta)maito. Että yritä nyt tässä sitten löytää joku kultainen keskitie sille, että kaikki ovat tyytyväisiä. No, tärkeintä mulle kyllä on, että pojat voivat hyvin ja heillä on mahat täynnä. 

Kyllä, oon hyvinkin imetysorientoitunut. Ja imetys nyt kuitenkin on se asia, mikä on näytellyt hyvin hallitsevaa osaa mun arjessani viimeiset reilut puolivuotta. Välillä kuitenkin tuntuu, että imetykseen liittyen saa neuvoja ainoastaan sieltä ääripäistä. Toisessa ääripäässä ovat imetysnatsit, joiden mukaan nyt vähintäänkin aiheutat lapsellesi pysyvää vahinkoa jos ikinä milloinkaan missään tilanteessa annat hänelle korviketta tai lapsi sattuu vaikka edes vahingossa nuolaisemaan kurkkua ennen kuin täyttää 6kk, ja lapsia pitää imettää vähintään 5-vuotiaiksi. Toisessa ääripäässä ovat sitten nuo imetyksen ignooraajat, joita valitettavan usein löytyy myös terveydenhuollon henkilökunnasta. Heidän mielestään sillä nyt ei ole mitään merkitystä imettääkö vai ei, koska korvikkeellakin kasvaa terveitä lapsia. Ja jos imetys ei heti luonnostaan suju täydellisesti (siis tietenkin ilman mitään ohjeita tahi ohjausta), on parempi lopettaa koko touhu melkoisena ajanhukkana. Nämä ääripäät näin siis vähän kärjistetysti, että älkööt kukaan nyt tästä vetäköön palkokasvia hengityselimeen. Pointti siis kuitenkin oli, että välillä on ihan oikeasti hankala löytää se kultainen keskitie näiden ääripäiden väliltä. Se keskitie, mikä olisi pojille se paras vaihtoehto.

Meillä ollaan siis poimittu asioita sieltä ja toisia täältä toivoen, että voitaisiin pojille taata ja turvata paras mahdollinen ravitsemus. Pojat käyvät yhä edelleen tissillä mahdollisimman lapsentahtisesti. Ja toistaiseksi saavat käydäkin. Siihen päälle sitten syödään soseita se neljä kertaa päivässä. Iltapuuro on toistaiseksi ainoa, minkä pojat saavat ennen tissiä. Muuten oon imettänyt ensin, ja soseet syödään siihen päälle. Ollaan ajateltu niin, että tuo iltatissi on varmasti viimesiä imetyskertoja mikä pojille jää, kun imetyskerrat alkavat vähitellen vähentyä. Iltatissi on hyvä rauhoittumiskeino ja osa iltarutiineja nyt jo: ensin on syöty puuro, sen jälkeen iltapesut, yökkärit päälle ja viimeiseksi vielä tissille ennen nukkumaan menoa.

Jostan juuri kuulin, että soseista huolimatta alle vuoden ikäisen pitäisi kuulemma vuorokaudessa saada maitoa 600-1000ml, jos nyt muistan oikein. Jo tuo pelkka 600ml on melkoinen määrä, siis jos nyt ajattelee että pitäisi vetää satsit sosetta viisi kertaa päivässä ja jossain välissä sitten sitä maitoakin. Tuo viisi soseateriaa tuntuu musta jotenkin tosi paljolta, jos ajattelee että pitäisi muka olla vielä tilaa sille imettämisellekin. Mutta juuri siksi tehdään edelleen niin päin, että imetys ensin ja soseet sitten. Ollaan myös tehty niin, että lounas ennen päikkäreitä sekä iltapuuro ovat hieman isompia annoksia, ihan jo unien rauhoittamisen takia. Välipala ja päivällinen ovat sitten selvästi pienempiä annoksia. Kovasti toivon, että tällä tavalla tuolle imetykselle riittäisi tilaa ja pojat siitä hyötyisivät mahdollisimman paljon ja pitkään. Näillä näkymin mulla olisi suunnitelmissa imettää sinne vuoden hujakoille. Mutta sen näkee sitten lähempänä, miten homma etenee. Mä kuitenkin kovasti toivoisin, että pojat vierottuisivat tissistä itse, eikä heitä tarvitsisi väkisin vierottaa. 

Neuvolassa oltiin vähän hämmentyneen oloisia kun me kerrottiin, että niin joo muuten, me ollaan kasvissyöjiä, eikä meinata syöttää lihaa pojillekaan: "Siis miten niin ette anna lihaa? Kai nyt kuitenkin broileria edes? Kyllä sitä proteiinia on jostain saatava!" Joo'o, siis mitään muita proteiininlähteitä sitä ei olekaan, kuin liha. :P Saatiin sitten kuitenkin synninpäästö kun selvitettiin perusteellisesti, että me ei olla tekemässä pojista mitään vegaaneja. Pojat tulevat syömään kasvisruokaa, mutta myös maitotuotteita, munaa sekä satunnaisesti kalaa. Tuohon kalan syömiseen päädyttiin ennen kaikkea ravitsemuksellisista syistä. Ja etenkin jos pojat sinne vuoden ikäisiksi syövät tissiä, niin maidostahan sitä proteiinia saa, etenkin siihen asti kunnes sitä löytyy ruokavaliosta muuten tarpeeksi. 

Nyt ollaan siis kovasti totuteltu kiinteisiin. Toistaiseksi ollaan ajettu ruoka-aineita sisään vähitellen yksi kerrallaan. Lounaaksi syödään vihannesateria, mikä sisältää vaihtelevasti esimerkiksi perunaa, bataattia, porkkanaa, parsakaalia, kesäkurpitsaa, avokadoa tai maissia. Välipalalla syödään marjaa tai hedelmää, kuten banaania, omenaa, päärynää, mustikkaa, vadelmaa tai luumua. Päivällisellä ohjelmassa on taas vihanneksia. Tosin nyt kun ollaan maisteltu varovasti kaurapuuroa, ollaan otettu se tuolloin päivällisaikaan. Iltaisin ollaan syöty riisipuuroa. Kananmunaa ollaan myös jo maisteltu ja jossain kohtaa lähiaikoina olisi sitten tarkoitus ottaa ensimmäinen kosketus siihen kalaankin. Soseiden lisäksi Tyypit ovat myös päässeet maistelemaan maissinaksuja sekä pieniä palasia pehmeää päärynää. Hedelmät ja marjat uppoavat selvästi parhaiten, mikä nyt tuskin on mikään yllätys. Mutta hyvin Tyypit kaikkea muutakin syövät. Myös tuo riisipuuro on osoittautunut herkuksi. Aika sitten näyttää, millaisia makureita Tyypeistä tulee. Jos vaimoon tulevat, niin melkoisia.. ;) Etenkin kun ollaan tehty suurin osa soseista itse, kyllähän tässä Tyyppien ruokahuollossa puuhaa riittää. Jatkuvasti saa olla miettimässä, koska syödään seuraavaksi ja mitä. Onneksi meillä on pakastimessa hyvä valikoima valmiita satseja, sieltä vaan äkkiä sulamaan kun ateria lähestyy.