Mä olen koko ajan sanonut sitä, että meidän pojat ovat suhteellisen helppoja lapsia. Joo, onhan meillä tietysti ollut kaikkea pientä ekstraa, mutta niin on varmasti kaikissa lapsiperheissä. Ja noistakin pienistä jutuista huolimatta sanoisin, että meillä on mennyt suhteellisen mukavasti ja pojat ovat kohtuullisen helppoja. Edelleenkin uskallan väittää, että paljon rankempaa on niissä perheissä, missä on yksi kunnon koliikkilapsi.

Päivät menevät mukavasti omalla painollaan. Meillä on suhteellisen vakiintunut päiväytmi, minkä mukaan mennään. Mutta ne yöt... Pojat ovat alusta asti nukkuneet ihan kohtailaisesti, O-poika välillä jopa tosi hyvinkin. Vaan siinäpä se hauskuus piileekin, kun näitä Tyyppejä on meillä kaksi. Ja molemmille ei sitten ole vielä kertaakaan sattunut sitä hyvää yötä samaan aikaan. Molemmat ovat alusta asti käyneet öisin tissillä omaan tahtiinsa. Nykyään toinen käy yleensä 1-2 ja toinen 2-3 kertaa yössä tissillä. Ja joo olen kuullut, että puolivuotiaiden pitäisi kuulemma jo nukkua täysiä öitä ilman syöttöjä. Mutta jos nyt jätkänpätkä yöllä herää huutamaan ja alkaa kaivautua tissille, niin kyllähän hän sapuskalle pääsee. Nuo yösyötöt kun ovat kuitenkin koko ajan vähentyneet, joten eivätköhän ne jossain kohtaa jää sitten itsestään pois. Normaalina yönä mulla on neljä herätystä, ehkä noin puoli tuntia kerraallaan. Että eipä siinä kovin syvään uneen ehdi päästä, kun jo taas herätään. 

Niin paljon kuin mä tästä vauva-arjesta nautin, niin kyllä tää univelka alkaa jo olemaan jotain aivan järjetöntä. Vaimo tekee öisin ehdottomasti osansa: vaihtaa vaippaa, hyssyttelee tarvittaessa ja tekee milloin mitäkin. Mun hommana on hoitaa syötöt. Ne syötöt kun vaan ovat suurin osa noista yövalvomisista. Ollaan toki mietitty sitäkin mahdollisuutta, että kokeiltaisiin joku yö niin, että vaimo antaisi pojille korviketta pullosta ja mä nukkuisin. Se vaan nyt on nähty jo niin moneen kertaan, että isoina annoksina korvikkeesta tulee molemmille niin kovia mahavaivoja, että seuraavana yönä meistä ei sitten nuku kumpikaan. Samaten näin kun kaksosia imettää, sitä maitoa myös tulee sen verran reippaasti, että jos yrittäisin nukkua yhden yön imettämättä, mun tissit todennäköisesti räjähtäisivät ennen aamua. Kuten muillekin monikkoperheille, meillekin on tarjottu perhetyöntekijää jo ennen poikien syntymää, ja luonnollisesti näitten valvomisten yhteydessä ollaan puhuttu siitäkin vaihtoehdosta. Mutta kun en mä sillä perhetyöntekijällä päivällä yhtään mitään tee. Jos se tulee tänne meille joku yö ja mielellään vielä imettää, niin siitä olisi kovastikin apua. Ja vaikka hän tulisi päivällä, mä en kuitenkaan pystyisi nukkumaan kunnollisia unia. 

Joku aamu peiliin katsoessa pelästyin, että onko mulle herranen aika kasvanut kivekset. Mutta ehei, ne olikin vaan mun silmäpussit. Väsymys alkaa todellakin näkyä ja tuntua ihan koko kropassa. Kuitenkin niin väsynyt kuin sitä onkin, aivan uskomattomasti sitä saa joka kerta voimaa, kun pieni ihminen hymyilee. Tuo hymy on melkoista huumetta, sillä sitä jaksaa taas painaa vaikka miten pitkälle, vaikka ei olisi nukkunut eikä aina oikein ehtinyt kunnolla syömäänkään. Ja kun nuo hymyt vielä tulevat tuplana, niin kyllähän sitä taas jaksaa.