E-pojallahan oli silloin ihan ensimmäisinä viikkoina jonkinlaista refluksivaivaa. Hän ensinnäkin pulautteli valtavasti. Aluksi mäkin ajattelin että hei, vauvat nyt pulauttelee ja toiset enemmän kuin toiset. Aika nopeasti kuitenkin vaimon kanssa huomattiin, että pitkällään ollessa E-poika kovasti nieleskeli, välillä kuuli ihan selvästi miten maito seilasi kurkussa ja tästä kaikesta oli pojalle selvästi vaivaa. Ihan mininä hänellä oli hetkittäin äänikin hieman käheä. Silloin aluksi me yritettiin tästä neuvolassa puhua, mutta meillä oli tuo surullisen kuuluisa terkkari, joka ainoastaan totesi, että jos poika ei oksenna kaaressa niin kaikki muu onkin sitten normaalia. Muistan, että ensimmäisinä viikkoina E-poika nukkui öisin kaikkein parhaiten, kun mä olin itse puoli-istuvassa asennossa ja hän nukkui mun rinnan päällä. Lisäksi sitten kohotettiin pinnarin päätyä kirjoilla ja käytettiin jotain muitakin kotikonsteja, mitkä tilannetta helpottivat. Ja muistaakseni jossain ehkä 1,5kk kohdalla tilanne rauhoittuikin. Toki E-poika pulautteli edelleen paljon, mutta nieleskely väheni ja näytti, ettei asia juurikaan häntä vaivannut. Meidän nykyiselle terkkarille kun asiasta puhuttiin, hän totesi heti että kyse on varmastikin jonkin asteisesta refluksista. Hän sanoi, että halutessamme voidaan varata aika neuvolalääkärille, tai sitten mennä yksityisesti lastenlääkärille. Tuolloin tilanne oli kuitenkin suhteellisen rauhallinen, ja niinpä me jätettiinkin asia hautumaan. 

Tässä välillä E-poika siis jaksoi hyvin, tuota reilumman puoleista pulauttelua lukuunottamatta. Me oltiin tietysti myös alusta asti opittu noita pieniä juttuja millä hänen olonsa olisi helpompi, ja niitä ollaan koko ajan toteutettu jo ihan luonnostaankin. Jossain neljän kuukauden kohdalla pulauttelu alkoi kuitenkin lisääntyä, huomattavasti ja huomattavan nopeasti. Seuraavaksi me alettiin huomaamaan, että E-poika oli jälleen alkanut nieleskellä kun hänet laittoi makuulle ja tämä häntä selvästi kiusasi. E-poika alkoi valvoa ja itkeskellä aiempaa enemmän. Pulauttelu paheni ja noiden kiinteiden ruokien kanssa näki myös hyvin, että syömiset tulivat ylös vielä pitkän ajan jälkeenkin. Saattoi olla niin, että soseita syötyään E-poika oli unilla ja yhtäkkiä kolme tuntia myöhemmin alkoi itkeä ja pulauttaa noita soseita yhä edelleen. Ja kiinteiden kun vielä pitäisi pysyä paremmin mahassa ja refluksioiretta helpottaa. Tissillä E-poika söi hyvin, niin kauan kuin maitoa tuli reippaasti. Kun maidontulo hidastui, E-poika alkoi ensin kitistä, mutta jatkoi vielä syömistä. Aika pian kävi niin, että siinä vaiheessa kun maitoa alkoi tulla hitaammin ja poika tietysti myös nieli harvemmin, jo ihan korvallakin kuuli miten maito puski takaisin ylöspäin. Lopulta tissillä olot alkoivat päättyä aina nopeasti aivan hillittömään kipuitkuun selkä kaarella. Suhteellisen nopeasti tilanne paheni siten, että lopulta meni muutama päivä niin, että E-poika tuntui ensinnäkin pulauttavan aivan kaiken, syöminen loppui joka kerta tuohon kipuitkuun ja yöt menivät valvomiseksi, koska ainoastaan pystyasennossa kanniskeltaessa poika sai jotenkin oltua. Tämä sattui tietysti viikonloppuna, oli muuten ehkä elämäni pisin viikonloppu. 

Varattiin siis E-pojalle aika lastenlääkärille, jonne onneksi päästiin heti. Ja niinhän siinä kävi, että refluksina hän tätä kaikkea piti, mitä oltiin tietysti jo ehditty epäilläkin. Refluksi kuulemma vielä tyypillisesti pahenee juuri tässä 4-6kk kohdalla, mikä sekin sopi kuvaan erittäin hyvin. E-poika sai lääkkeet kokeiluun, ajatuksella että vaiva erittäin todennäköisesti on refluksia ja jos lääkkeet auttavat, se vahvistaa diagnoosin. Lääkäri totesi, että viikon sisällä näkee onko lääkkeistä ylipäätään apua, annoksia voidaan tietysti sitten säätää jos sellaiseen on tarvetta. E-pojassa tapahtui aivan uskomaton muutos jo muutamassa päivässä. Nuo nieleskelyt makuulla hävisivät ja E-poika on moneen kertaan jo nukkunut elämänsä pisimpiä unia. Pari kertaa hän on päikkäreillä nukkunut niin pitkään ja sikeästi, että mun on pitänyt käydä välillä tökkimässä ja tarkistamassa, että hänellä on kaikki varmasti hyvin. E-poika on ihan ministä asti ollut herkkä heräilemään, mutta me ollaan lähinnä ajateltu, että toiset nyt vaan nukkuvat paremmin kuin toiset. Ilmeisesti kuitenkin nuo heräilyt ovat isolta osin johtuneet refluksista, koska nyt ovat vähentyneet aivan huomattavasti. Samoin nuo kipuitkut selkä kaarella ovat loppuneet kokonaan. Toki kitinöitä ja pulauttelua on edelleen, mutta aivan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. On myös aivan ihanaa nähdä, että nykyään E-poika saa taas syötyä tissillä mahansa täyteen ja sen jälkeen saattaa nukahtaa tissille tyytyväisen näköisenä.

Lääkkeiden lisäksi saatiin myös iso liuta ohjeita, miten helpottaa refluksi lääkkeettömästi. Ja niitä ollaan nyt yritetty omaksua ja ottaa osaksi meidän arkea. Me ei haluttaisi syöttää näin pienelle yhtään enempää lääkkeitä, kun on pakko. Mutta toki siinä vaiheessa kun lääkkeitä oikeasti tarvitaan, niin ne käyttöön otetaan. Lääkärillä oli onneksi ajatus, ettei näin pienelle syötetä yhtään ylimääräistä lääkettä, vaan mennään mahdollisimman pienellä annoksella, joka auttaa. Lääkäri on jo kertaalleen soitellut E-pojan vointia ja lähiaikoina mennään vielä käymään vastaanotolla uudestaan. Ajatuksena tuolloin on tietysti tarkistaa pojan vointi samoin kun kaiken tämän vaikutus painoon, mutta myös tehdä suunnitelma lääkkeiden jatkon suhteen. 

Oon joskus aikaisemmin lukenut tosi kamalia kertomuksia ja kokemuksia refluksista. Nyt oon tarkoituksella yrittänyt olla lukematta yhtään tarinaa aiheesta, en halua pelotella ketään meistä tässä vaiheessa asialla. Lähinnä oon katsonut yleistä faktaa refluksiin ja sen hoitoon liittyen. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, E-pojan refluksi on kuitenkin vielä sieltä "helposta" päästä. Nyt täytyy siis vaan toivoa ja luottaa, että lääkkeet ja lääkkeettömät hoidot tehoavat ja vaiva helpottaa sitä mukaa, kun ikää tulee lisää.