Aika takuuvarmasti sillä saa sellaisen loistomutsi-fiiliksen, kun vie lapset kirjastoon. Meillä kirjasto sattuu vielä olemaan aika mukavasti vaunulenkin varrella. Alkuunsa pojat yleensä nukkuivat, kun kävin kirjastossa. Nykyään kuitenkin usein siihen heräilevät, johtuisiko siitä että kirjastossa on hiljaista, toisin kuin ulkona. Me jotenkin ajateltiin, etteivät pojat vielä osoittaisi mitään mielenkiintoa kirjoihin. Mutta annas olla kun sellaisia ollaan heidän kanssaan luettu (siis lähinnä katseltu)! Molemmat ovat kirjoista aivan innoissaan. Ja kummallakin on selvästi jo yritystä sivujen kääntämiseenkin (mistä äidit ovat luonnollisesti ylpeitä, koska nyt lapset ovat varmasti älykkäitä ;) ).

Yhdeltä kirjastoreissulta tarttui sattumalta mukaan Mary Hoffmanin ja Ros Asquithin Meidän ja muiden perheet (2010). Kirjassa esiteltiin ensinnäkin erilaisia perhemuotoja, ja siinä oli huomioitu myös samaa sukupuolta olevien vanhempien perheet. Kirjassa käytiin läpi myös monia muita seikkoja, millä tavalla perheet voivat olla erilaisia. 

Kirja ei sisällöltä ollut mitenkään erityisen mahtava. Kuitenkin se sisälsi kokonaisuudessaan sen asian, mitä mä ylipäätään pidän tärkeänä: on olemassa erilaisia perheitä ja on hyvä muistaa, että kaikki perheet ovat keskenään erilaisia. Kuvat olivat aika pientä piiperrystä, eli kyllähän tämä hieman vanhemmille lapsille on luonnollisesti suunnattu. Mutta kyllä nämä meidänkin vajaa 5kk veijarit mielellään kirjan kuvia katselivat. 

 

2014-11-19%2011.29.00.jpg