Niin hurjaa vauhtia tuo aika menee, että Tyypeille tuli jo 4kk ikää mittariin. Ja tässä kohtaa neuvolasta ohjeistettiin vähitellen aloittamaan kiinteiden ruokien maistelu. Aloitettiin tuo maistelu ihan vaan perinteisesti perunalla. Ekoilla kerroilla maistelu oli luonnollisesti lähinnä sitä, että me työnnettiin perunaa suuhun ja pojat tuuppasivat melkein saman määrän kielellä takaisin ulos. Ylättävän nopeasti, parissa päivässä siis, pojat kuitenkin keksivät, miten homma toimii ja että se perunahan kuuluu niellä. Seuraavaksi Tyyppien delin valikoimaan tuli porkkana. Meillä oli takapihan kasvimaalla porkkanaa kasvamassa. Ja noista omista porkkanoista vaimo teki pojille porkkana sosetta valmiiksi pakastimeen. Ja tuota porkkanaasosetta ollaan nyt perunan kanssa maisteltu.

2014-10-10%2015.28.17.jpg

Uutuutena poikien delin valikoimasta löytyy nyt myös banaania. Haluttiin nimittäin ottaa seuraavaksi joku hedelmä ja ajateltiin että banaani menisi helposti alas koska on hieman makea. Ja oltiin muuten äärettömän oikeassa. Oon joskus kuullut, että lapsi vaatisi useamman maistelukerran ennen kuin tottuu johonkin makuun ja alkaa tykätä siitä. Ekalla kerralla kun pojat banaania maistelivat, sitä oli luonnollisesti vain pieni määrä maistiaisiksi. Molemmat sitä sitten maiskuttelivat ilmeisen tyytyväisenä. Ja kummaltakin pääsi huuto, kun tuo herkku loppui. Mainittakoon, että etenkin O-poika taitaa olla  erityisesti makean perään. Kun hänellä oli antibioottikuuri korvatulehdukseen, mikä on siis kamalan ällöä makeaa litkua, hän onnellisena imi senkin ruiskusta. 

Nyt kun Tyypit ovat alkaneet maistella kiinteitä ollaan vaimon kanssa herätty siihen, että kohta syödään samaa ruokaa koko porukka. Ainoa vaan, että me ollaan aikaisemmin tykätty varsin tulisesta tai muuten voimaakkaasti maustetusta ruuasta. Nyt imetysaikana oon joutunut noita mausteita ja tulisuuttaa välttelemään, koska mun syömäni on ruuan tulisuus ja/tai mausteisuus on suoraan verrannollinen poikien ilmavaivoihin. Vaimon kanssa näitä ruoka-asioita pohdittiin ja päädyttiin siihen, että nyt on korkea aika opetella tekemään sellaista ruokaa, mitä voidaan sitten koko perhe syödä. Tällä tarkoitan siis sellaista peruskotiruokaa, mitä ei ole voimakkaasti maustettu ja mikä toivottavasti uppoaa lapsiinkin. Vähänhän nämä miedommat maut vaativat totuttelua, mutta kieltämättä nämä vähän erilaiset maut ovat mukavaa vaihtelua itsellekin. 

Mehän ollaan vaimon kanssa kasvissyöjiä. Mä yritin raskausaikana opetella syömään kalaa, mutta vähän huonolla menestyksellä. Lähinnä olin aika laiska sitä laittamaan, kun tuntuu hölmöltä laittaa jotain ruokaa vain itselle. Poikien kanssa ollaan suunniteltu niin, että he söisivät kasvisruokaa ja sitä kalaa. Siinä vaiheessa kun menevät vaikka kouluun ja jos siellä haluavat ne lihapullat vetää, niin mikäs siinä. Kotona ei kuitenkaan punaista lihaa syödä. Haluttaisiin tutustuttaa poikia mahdollisimman monipuolisesti erilaisiin ruokiin ja ruokakulttuureihin, siis sitten vähän vanhempana. Ja ollaan esimerkiksi mietitty että jos mennää ravintolaan, poikien ei tarvitse lastenlistalta vetää niitä iänikuisia nakkeja ja ranskalaisia, vaan he voisivat syödä sitä samaa ruokaa kuin aikuisetkin. Toki jokaisella on oma makunsa. Mä kuitenkin uskon, että vanhempien esimerkillä on aika paljon merkitystä ja lapsetkin varmasti mielellään maistelevat erilaisia makuja. Ollaan jo pari kertaa käyty poikien kanssa ulkona syömässä. Silloin kun olivat ihan pieniä se oli oikeasti aika helppoakin, koska käytännössä nukkuivat koko ajan. Nyt otettiin askel enemmän urheiluhenkeä mukaan ja lähdettiin brunssille. Toiveissa tietysti oli että pojat nukkuisivat, mutta oletus oli siitä huolimatta, että eivätköhän he jossain kohtaa heräile. Pojat siis olivat kantoliinoissa. Ja tosiaan, aika nopeasti nuo heräilivätkin. Ja sen jälkeen tyytyväisenä liinasta kurkkivat ympäröiviä tapahtumia. Meillä olisi toiveissa, että pojille tulisi malli yhdessä syömisestä, oli se sitten makaronilaatikkoa kotona tai ulkona jotain ihan muuta. Ja toivottavasti tuota yhdessä syömisen ja erilaisten ruokien maistelun mallia voitaisiin pojille antaa jo ihan pienestä lähtien. Vaimon kanssa myös naureskeltiin, että tässähän on hyvä veruke meillä käydä entistä useammin ulkona syömässä. ;)

2014-11-02%2012.57.32.jpg

 

Mainittakoon, että tuon brunssin jälkeen käytiin vielä porukalla shoppailemassa ja sen jälkeen suunnistettiin vielä paikallisen urheiluseuran syyskokoukseen. Reissussa oltiin kaikkiaan reilut viisi tuntia, imettäminen ja vaippojen vaihto hoituivat hyvin liikkeelläkin. Pojat eivät sinä aikana edes kitisseet kertaakaan. Ison osan ajasta he nukkuivat liinassa tai sitten katselivat joko liinasta tai sylissä kiinnostuneena ympäriinsä. Että eivätköhän nämä taida olla niitä kuuluisia helppoja lapsia. :)