Mä oon aina nauttinut vuodenaikojen vaihtumisesta. Musta on ihanaa nähdä, miten luonto talven jälkeen alkaa heräillä ja odottaa niitä ensimmäisiä leskenlehtiä ja hiirenkorvia. Kesä tulee usein vähän vaivihkaa, ja yhtäkkiä sitä huomaa miten joka paikassa on vihreää ja kukat kukkivat. Syksyn tulemista taas ei voi olla huomaamatta. Ihan parasta on kaikki se väriloisto, ne keltaisen ja punaisen eri sävyt. Harmaan, pimeän ja loskan kautta päästään taas talveen, jolloin lumipeite tuo omaa valoaan pimeään aikaan.

Tänä vuonna mä siirryin keväästä suoraan syksyyn. Mulla ei oikeasti ole hirveästi muistikuvia itse viime kesästä ja koko kesä tuntuu menneen vähän ohi. Sen muistan, että jossain kohtaa oli pirun kuuma, mutta en juuri muuta. Alkukesä meni siihen, että mä olin raskaana. Tuolloin kaikki ajatukset kirjaimellisesti pyörivät sen oman navan ympärillä ja pienten tulokkaiden odotuksessa. Ja sittenhän nuo muruset syntyivät, heti juhannuksen jälkeen. Loppukesä taas meni noita kahta elämäni suurinta ihmettä ihmetellessä, eipä siinä juuri ollut aikaa ympärilleen katsella. Ja sitten yhtäkkiä oltiin jo syksyssä. 

Syksy on vuodenajoista ollut aina se mun suosikki. Oon lapsesta lähtien nauttinut ensinnäkin siitä väriloistosta ja hyppinyt lehtikasoissa. Toisaalta mä oon myös aina tykännyt tuosta syksyn pimeästä ja harmaasta puolesta. Musta on pimeinä ja sateisina iltoina ihanaa sytyttää kynttilöitä, kaivaa villasukat kaapista, keittää teetä ja käpertyä sohvalle peiton alle hyvän kirjan kanssa. Tunnustaudun kyllä hetkittäin melkoiseksi fiilistelijäksi. 

Tämä syksy on luonnollisesti aivan erilainen kuin aikaisemmat. Nyt kun sitä vähitellen alkaa taas olla paukkuja katsella enemmän ympärilleen, oon tehnyt sitä ihan urakalla ja nauttinut joka hetkestä. Poikien kanssa tehdään yleensä vähintään yksi kunnon vaunulenkki päivässä. Mä nautin ihan hirvesti jo siitä, kun pitkän ajan jälkeen pääsee taas kunnolla liikkumaan. Ja siinä poikien tuhistessa uniaan mulla on hyvää aikaa katsella ympärilleni. Oon nauttinut suunnattomasti noista hieman kirpeistä aamuista, väreistä, lehtien kahinasta jaloissa ja siitä syksyn tuoksusta, minkä muistan jo lapsuudesta. Ja kun kaikkea tuota saa katsella, kuunnella ja haistella vaunuja työnnellen, kyllä siinä pieni ihminen itsensä niin kovin onnelliseksi tuntee.

 

2014-10-06%2010.50.39-normal.jpg2014-10-13%2011.42.39-normal.jpg2014-10-13%2011.33.25-normal.jpg