Meillähän oli jo ennen poikien syntymää kovat suunnitelmat kestovaippojen ja kantoliinojen suhteen. Molemmat ovat kuitenkin sellaisia asioita, että vasta sitten käytännössä sen näkee, mikä itselle sopii ja miten homma toimii. Vaimo on varsinaisesti meidän perheen vaippa- ja liinavastaava, mutta kyllähän allekirjoittanutkin luonnollisesti jotain pientä kyseisistä asioista tietää. Raskausaikana tuli jonkun verran luettua aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja muuta materiaalia. Vaimon suuri harrastus ovat myös Facebookin vaippa- ja liinaryhmät, mistä ollaan saatu paljon arvokasta tietoa. Kuitenkin vasta poikien syntymän jälkeen päästiin käytännössä harjoittelemaan, miten homma toimii. 

Nuo kantoliinat ovat meillä olleet aivan ehdoton arjen helpottaja! Niiden kanssa ollaan liikuttu niin metsässä kuin kaupungillakin. Liinaan saa myös vatsavaivaisen lapsen rauhoittumaan nopeammin, kuin mihinkään muualle. Joskus sadepäivinä, kun ei olla viitsitty laittaa poikia nukkumaan päikkäreitä ulos, pojat saattavat nukkua päikkärinsä liinassa, äitien puuhastellessa kotiaskareita samalla. Alun harjoittelun jälkeen molemmat pojat viihtyvät liinassa hyvin. E-poika yleensä nukahtaa heti liinaan päästyään. O-poika taas on keksinyt, että hei kuulkaas, täältähän näkee vaikka miten hyvin ja vaikka mitä. Hän siis nukahtaa liinaan huonommin, mutta oikein tyytyväisenä ja kiinnostuneena kyllä katselee ympäriinsä. Tuo liina tuntuu kyllä mahdollisimman luonnolliselta tavalta poikia kantaa. Ja varmasti se tuntuu sellaiselta pojistakin, kun liinassa niin hyvin viihtyvät. Ollaan myös viime aikoina yritetty opiskella sidontoja, miten liinassa voisi kantaa kahta lasta yhtä aikaa. Sellainen kun olisi varsin hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun mä oon poikien kanssa päivisin yksin. Toistaiseksi kuitenkaan ei olla saatu tandemkantamista onnistumaan niin hyvin ja tukevasti, että se olisi millään tavalla toimiva ratkaisu. Ehkä tässäkin kuitenkin harjoitus tekee mestarin ja jossain kohtaa saadaan sekin luonnistumaan.

Ennen poikien syntymää me ehdittiin hankkia melkoisen hyvä kestovaippavarasto. Ja koska oli oletus, että pojat syntyvät melko pieninä, meillä oli hankittuna noita NB-koon kestovaippoja. Syntyessään pojat olivat kuitenkin niin hoikkareitisiä, että myös nuo pienimmät NB-vaipat falskasivat reisistä. Meidän pitikin siis hieman kasvatella poikia, ennen kuin päästiin kestovaipatuksen alkuun. Ensimmäisenä alkoivat sopimaan Imse Vimsen flannelletit ja kuoret. Aika pian kuitenkin kävi niin, että vaikka pojat edelleen olivat hoikkareitisiä, tuo pelkkä flanelli ei enää riittänyt imuksi. Vaimo oli jo ennen poikien syntymää tuunannut osan flanelleista ja ommellut lisäimut niihin kiinni. Ja kunnollisten erillisten lisäimujen kanssa nuo flanellit kuorineen saatiin jälleen toimiviksi. Taskuvaippojen käyttöön saamista pitikikin sitten odotella jonkin aikaa. Osan NB-taskujen kanssa kävi niin, että siinä vaiheessa kun ne olisivat lopulta olleet muuten sopivia, eihän niihin saanut enää sellaisia imuja tungettua, mitkä riittäisivät O-pojan neljän tunnin päikkäreille. Osa pienemmistä taskuvaipoista alkaa vähitellen olla sopivia ja itse asiassa nuo äitiyspakkauksen Totsbotsit istuvat oikeinkin hyvin. Vähitellen ollaan siis eri vaippoja kokeilemalla alettu löytää niitä meidän pojille sopivia malleja ja käytäntöjä. Onneksi vaimo myös ompeli ison kasan lisäimuja jo ennen poikien syntymää, jotka ovat nyt kovassa käytössä. 

Tällä hetkellä meidän vaipparalli siis pyörii suurimmaksi osaksi kestoilla. Kertsejä käytetään öisin lähinnä siksi, että niissä vaihtoväli on pidempi. Ja kyläillessä meidän pojilla on yleensä kertsit. Mikään ei sinänsä estäisi kestojen käyttämistä kyläillessä. Kuitenkin näin kahden lapsen kanssa operoidessa kodin ulkopuolella sitä tavaraa nyt vaan nyt tuntuu olevan matkassa ilmankin, että noita likaisia vaippoja roikottaisi vielä takaisin kotiin. Tällä hetkellä meillä on kierrossa n. 40 vaippaa. Niillä homma pyörii niin, että pysytytään kestoilemaan päivisin. Vaippapyykkiä pestään yleensä joka toinen päivä, ja silloin on kone täynnä. Yksi Muumi-vaippapaketti kestää meillä tällä hetkellä n. 2,5-3 viikkoa. Siis kahdella lapsella. Että jos nyt miettii millainen jätekasa noitten poikasten vaipoista voisi tulla, ja miten paljon pienempään kasaan päästään, ei voi olla kuin tyytyväinen.