Tulevana viikonloppuna meidän perheellä on monta syytä juhlaan. Ensinnäkin, Tyypit täyttävät tänään jo 3kk. Ihan hullua, miten nopeasti aika on mennyt. Sunnuntaina meillä on vaimon kanssa ensimmäinen hääpäivä. Ja jälleen ei voi muuta kuin huokailla tuota ajan nopeaa kulumista.. Täytyy myös sanoa, että melkoisesti on kyllä mahtunut tapahtumia viimeiseen vuoteen. Eipä silti, kulunut vuosi kaikkine tapahtumineen on kyllä ollut ylivoimaisesti mun elämäni paras vuosi. Mutta sitten se  suurin syy juhlaan: me saatiin tänään kuulla, että käräjäoikeus on tehnyt myönteisen päätöksen meidän perheen sisäisestä adoptiosta! Wuhuu!

Vaimo soitteli pari viikkoa sitten käräjäoikeuteen ja tiedusteli, mikä tilanne on meidän adoption suhteen. Tuolloin kerrottiin, että ilmesesti seuraavalla viikolla (tarkoittaa siis viime viikkoa) asia menee käsittelyyn ja sen jälkeen voi odotella päätöstä, myönteistä tai kielteistä. Koska tähän päivään mennessä asiasta ei ollut kuulunut mitään, vaimo soitti käräjäoikeuteen uudestaan. Sieltä kerrottiin, että asiasta on tehty myönteinen päätös ja se on postitettu meille. Kuulemma saapuu postin mukana tänään tai sitten tulevana maanantaina. Mä oon monessa asiassa vähän skeptinen, enkä suostu uskomaan ennen kuin näen asiat mustaa valkoisella. Tässä kohtaa mulle kuitenkin riittää jo tuo, että käräjäoikeudesta on puhelimessa kerrottu myönteisestä päätöksestä ja se on matkalla meille. 

Me oltiin vaimon kanssa varauduttu siihen, että koko adoptioprosessiin menee puoli vuotta. Nyt selvittiin puolta lyhyemmällä ajalla. Kuitenkin tuo kolme kuukauttakin on pitkä aika kun ajattelee, että sen ajan pojilla on ollut vain yksi juridinen vanhempi. Vaimosta tuli äiti sillä hetkellä, kun mä pissasin ne kuuluisat kaksi viivaa tikkuun viime lokakuussa. Ja kuitenkin vasta nyt hän on äiti myös juridisesti. Vaikka tuo juridinen vanhemmuus antoi odottaa itseään, se ei suinkaan tee vaimosta yhtään vähempää äitiä, päinvastoin. Hän otti asemansa äitinä jo raskausaikana ja on ottanut paikkansa äitinä meidän vauva-arjessa heti poikien syntymästä lähtien. Hän on meistä se, joka ylpeänä kaikissa mahdollisissa tilanteissa kertoo, tutuille ja tuntemattomille, että meillä on kotona pienet kaksospojat. Siksi se tuntuukin niin hullulta, että tuota juridista vanhemmuutta piti odottaa näin kauan. No, onneksi adoptio tuli kuitenkin voimaan paljon nopeammin, mitä oltiin kuviteltu.

Nyt viikonloppuna meidän perheellä on siis todellakin syytä juhlia. Jos sää sallii, ajateltiin lähteä pienelle metsäretkelle koko perheen voimin. Ja hääpäivää pitää tietysti juhlistaa menemällä ulos syömään. Muuten varmasti vietetään leppoisaa aikaa yhdessä toistemme seurasta nauttien. Onnea meidän perhe! <3