Niin se aika vaan menee vauhdilla eteenpäin, Tyypit täyttivät jo 2 kk ja oli siis jälleen aika piipahtaa neuvolassa. 

Tällä kertaa päästtin lopultakin tuolle meidän varsinaiselle lastenneuvolan terkkarille, huoh. Ja sitä edellistä tapausta ei todellakaan tule ikävä. Moneen kertaan mietin onko vika mussa, kun hänen kanssaan niin moni asia tuntui hankalalta. Mutta muiltakin olen kuullut tästä aikaisemmasta terkkarista lähinnä kritiikkiä, enkä mitään positiivista. Vika siis ilmeisesti ei ollut ainakaan pelkästään mussa. Nyt kun poikien kanssa venailtiin neuvolaan, odotushuoneeseen tuli pariskunta, ilmeisesti äitiysneuvolaan menossa. Tyttö oli ensin menossa näytevessaan, mutta tuli heti ulos ja totesi, että pissanäytepurkit on loppu. Siinä käytävällä hän näki tämän meidän aikaisemman terkkarin ja huikkasi hänelle, että purkit on loppu. Tähän terkkari totesi, että hän tuo niitä lisää, ja ottaa samantien isompaa kokoa, että sinäkin sitten osut paremmin..! Siis oikeesti! Eihän noin sano kukaan! Tuo tyttö katsoi terkkaria kohtuullisen pitkään, samoin me vaimon kanssa toisiamme. Tuo terkkari vaan on ihan kertakaikkisen outo! 

No, mentiin siis poikien kanssa vastaanotolle. Terkkari otti meidät lämpimästi vastaan ja koska pojat nukkuivat hän ehdotti, että juteltaisiin ensin hetki. Hän kyseli tietysti miten meillä menee, mutta myös meistä ja meidän perheestä. Hänellekin sanoin, että jos mieleen tulee jotain kysyttävää meidän perheeseen liittyen tai sateenkaariperheisiin ylipäätään, aina voi kysyä. Oli myös hienoa nähdä, miten hyvin tämä terkkari huomioi vaimon, pisteet siitä.

Pojat kasvavat edelleen tasaisesti. Tietysti he ovat hieman pienikokoisia, mutta eipä heistä yhtäkkiä mitään mörssäreitä voi tullakaan. Ja kuulemma ilmeisesti tärkeintä on, että kasvu on tasaista. Jo tuolle aikaisemmalle terkkarille puhuttiin moneen kertaan E-pojan pulauttelusta. Hän kuittasi asian joka kerta sanomalla, että ellei lapsi oksenna kaaressa, pulauttelu on normaalia. Ensimmäisellä kerralla hän myös käski antaa tuota varsin epäonnista maidonsakeuttajaa, mistä oli E-pojalle enemmän haittaa, kuin hyötyä. Tällä kertaa terkkari kuitenkin kuunteli ja kyseli, ja tuli varsin pian samaan lopputulokseen, mitä me oltiin vaimon kanssakin epäilty: E-pojalla on todennäköisesti jonkinasteinen refluksiongelma. Kyse siis ei ole ihan pelkästä pulauttelusta, vaan siitä että maito tuntuu tosi helposti seilaavan ruokatorvessa, välillä poika ei pysty nukkumaan pitkällään ollenkaan. Terkkarin kanssa puhuttiin sitten näistä lääkkeettömistä keinoista millä asiaa voisi auttaa, siis sängyn päädyn kohottamisesta, pystyssä nukuttamisesta jne. Lääkäriajan varaamista katsotaan, jos vaiva ei tunnu helpottavan. 

Pojat saivat myös ensimmäisen rokotteen, tuon suun kautta otettavan litkun, mikä on rotaa vastaan. O-poika vaikutti kovasti kyseisestä litkusta tykkäävän, ja maiskutteli tyytyväisenä. Kuulemma rokote on hyvin siedetty, mutta lieviä oireita saattaisi tulla. No...seuraavat kaksi päivää meillä kyllä huudettiin stereona varsin ärtyneenä ja molemmilla selvästi väänsi mahassa. Vaimon kanssa todettiinkin, että jatkossa rokotusten antaminen pitää suunnitella niin, ettei mun tarvitse sen jälkeen olla poikien kanssa päiviä yksin. Jos kumpikin huutaa kuin hinaaja ja rauhoittuu sekä nukkuu ainoastaan sylissä, siinä ei nimittäin kaksi kättä enää oikein riitä.