Noin puolitoista vuotta sitten me käveltiin vaimon kanssa ensimmäisen kerran hedelmöityshoitoklinikalle. Edelleen muistan hyvin, miten paljon silloin jännitti. Vaikka meillä olikin jonkinlainen käsitys siitä mitä hedelmöityshoidot pitävät sisällään, kummallakaan meillä kuitenkaan ihan oikeasti ollut aavistustakaan kaikesta siitä, mitä seuraavan puolentoista vuoden aikana olisi tulossa. Ensin tehtiin tutkimuksia hoitoja edeltävästi ja niiden jälkeen alkoivat itse hoidot. Elämä kulki pitkälti kuukautiskierron mukaan. Aina oli päälimmäisenä mielessä mikä kiertopäivä on menossa, mitä pitää tehdä tai mikä lääke ottaa minäkin päivänä, koska mennään ultraääneen ja koska toivottavasti inseminaatioon, niin ja tietenkin koska saa tehdä seuraavan raskaustestin. Vaikka hoidot olivat positiivista odotusta täynnä, myös monta isoa pettymystä ehti tulla, ennen kuin raskaustesti oli lopultakin positiivinen. Varhaisultrassa selvisi, että meidän perhe täydentyy kerralla kahdella tulokkaalla. Hyvin menneen raskauden jälkeen meille syntyi lopulta kaksi ihanaa pientä poikaa, jotka mullistivat meidän elämän ihan täysin ja joka tavalla. Kaiken tämän jälkeen, nyt puolitoista vuotta myöhemmin me mentiin koko perheen voimin vielä kerran käymään klinikalla.

Varhaisultrassa kun tieto kaksosista tuli lääkäri totesi, että tulkaa sitten vauvoja näyttämään. Ja nyt kun oltiin muutenkin Tampereella, mentiin käymään myös klinikalla. Oli aika jännä kävellä vielä kertaalleen nuo portaat ylös. Vaimon kanssa muisteltiin, että viime kerralla kun täällä oltiin, oli hieman erilainen fiilis.. Me oltiin sillon juuri kuultu kaksosista ja oltiin molemmat erittäin hämmentyneitä, vaikkakin onnellisia. Vaikka hedelmöityshoidoissa aina tuo kaksosriski onkin, sitä kun ei periaatteessa pitänyt olla tuolla inseminaatiokerralla. Tällä kertaa kuitenkin käveltiin klinikalle niin, että meillä molemmilla oli vauva kantoliinassa. Mainittakoon muuten, että me ollaan havaittu nuo liinat varsin käteviksi juuri esim. kaupungilla liikuttaessa. Pojat pääsääntöisesti nukkuvat niissä ja kulkemaan pääsee sielläkin, minne ei kaksosten vaunujen kanssa mahtuisi.

Meitä hoitanut lääkäri sattui olemaan klinikan aulassa ja vaikka edellisestä käynnistä olikin hetki, hän heti kyllä meidät tunnisti. Mulla ei ollut mitään ajatuksia ennakolta, miten meidän visiittiin klinikalla suhtauduttaisiin. Oli kuitenkin pienoinen yllätys, miten lämpimästi ja iloisesti meidät otettiin vastaan. Takahuoneesta haettiin kaikki kätilötkin poikia katsomaan. Lääkäri naureskeli moneen kertaan, että tässä nyt sitten on ne inseminaatiolla tehdyt yhden follikkelin epäidenttiset kaksoset. :) En tiedä, minkä verran ihmiset käyvät klinikalla jälkikasvuaan näyttämässä, voi olla että paljonkin, tai sitten ei olleenkaan. Meille jäi kuitenkin vahvasti vaikutelma, että siellä oltiin aidosti iloisia kun me käytiin poikia siellä näyttämässä ja heitä myös kovasti kiinnosti esimerkiksi raskauden kulku ja vauva-arjen sujuminen. Multa luonnollisesti vielä tarkistettiin, että kaikki raskauden ja poikien tiedot on klinikalla ylhäällä. 

Poikia varten otettiin mukaan klinikan esitteet. Saadaan sitten sujauttaa sellaiset kummankin vauvakirjan väliin. Sitten jossain vaiheessa kun pojat alkavat asioista kysellä, voidaan noita esitteitä yhdessä ihmetellä. Otettiin myös klinikalla kuva, missä me ollaan vaimon, poikien ja lääkärin kanssa. Sitäkin on kiva näyttää pojille sitten vanhempana. Klinikalla käynnistä jäi tosi hyvä fiilis. Ainakin mä sain jollain tavalla omassa päässä pisteen hoidoille, kun kaikkien noiden käyntien jälkeen käytiin klinikalla vielä kerran, ja tällä kertaa poikien kanssa. Puoleentoista vuoteen on mahtunut paljon. Ja nyt kun poikia katson, en vaihtaisi siitä pois hetkeäkään.