Me ei vaimon kanssa kumpikaan kuuluta kirkkoon. Mulle tämä on ennen kaikkea periaatekysymys: miksi ihmeessä mä haluasin kuulua johonkin, joka ei kuitenkaan meitä hyväksi tällaisina kuin me ollaan ja maksaisin vielä reilut 400 euroa vuodessa tästä mielipahasta. Kirkosta, uskonnosta sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä mä voisin kirjoittaa paljonkin, mutta ehkä säästän teidät kuitenkin siltä. No, koska me ei kuuluta kirkkoon, poikia ei myöskään kasteta. Näin vältetään myös se, ettei poikien tarvitse koulussa istua uskontotunneilla, missä pahimmassa tapauksessa joku fanaatikko kertoo, miten meidän perheessä on jotain vikaa ja väärin. Mainittakoon, että mulla oli ala-asteella vanhoillislestadiolainen opettaja. Muistan sen synnistä paasaamisen ja helvetillä pelottelun vieläkin. Meille oli kuitenkin ihan selvää, että vaikka ristiäiäsiä ei tulekaan, halutaan pitää pojille heidän ensimmäiset omat juhlansa. Nimenantojuhla on kuitenkin tavallaan se tilaisuus, missä lapset virallisesti esitellään suvuille. Samalla tässä on taas tilaisuus saada meidän molempien perheet saman kahvipöydän ääreen. Niitä tilaisuuksia kun ei liian usein ole.  Ja niinpä ollaan vähitellen aloitettu nimiäisten suunnittelu. 

Pojillahan on siis jo virallisesti nimet. Yleensä ristiäiset pitää järjestää parin kuukauden sisällä syntymästä. Koska me ollaan tuo virallinen osuus nimien antamisen suhteen jo hoidettu, voidaan siis ihan vapaasti päättää, milloin juhlat pidetään. Koska tässä arjessa on melkolailla puuhaa muutenkin, siirrettiin suosiolla tuota nimiäisten järjestämistä hieman pidemmälle. 

Ensimmäinen ja suurin ongelma nimiäisten järjestämisessä meillä oli paikka. Vaikka nimiäisiin kutsutaankin vain meidän vanhemmat, sisarukset perheineen ja kummit, on tuota väkeä kuitenkin heti niin paljon, että eipä sitä määrää saa mitenkään mukavasti mahtumaan meille kotiin. Niinpä sitten jouduttiin jonkin verran etsimään, että löydettiin kiva, sopivan kokoinen ja kohtuuhintainen paikka. Näin pieniin juhliin ei kuitenkaan ole mitään järkeä vuokrata liian isoa tilaa ja maksaa siitä satoja euroja. Iso helpotus siis olikin, kun yhtä paikkaa käytiin katsomassa ja se meidän toiveita vastasi. Nainen joka meille paikkoja esitteli, oli itsekin kaksonen ja luonnollisesti meidän pojista kovin kiinnostunut. Hän seuraili meitä aikansa ilmeisen kiinnostuneena ja lopulta ei voinut olla kysymättä, kumpi meistä on äiti. Vastasin, että me ollaan molemmat äitejä ja hän oli ilmeisen tyytyväinen tähän vastaukseen. Muutaman muunkin kerran ollaan törmätty tähän, että ihmisiä tuntuu jostain syystä kiinnostavan, kumpi meistä on äiti tai pojat synnyttänyt. Kun on kyse vieraista ihmisistä, tai puolitutuista, mun mielestä ihmiset eivät ihan oikeasti tee sillä tiedolla yhtään mitään, kuka on synnyttänyt ja kuka ei. Ollaankin tehty vaimon kanssa se päätös, että vieraiden ihmisten asioista kysellessä kuitataan asia sillä, että me ollaan molemmat äitejä. Toki jossain tilanteissa sillä biologialla voi olla jotain merkitystä, mutta suurin osa tilanteista, etenkin adoption tultua voimaan, on sellaisia, etteivät ihmiset tee noilla biologisilla faktoilla yhtään mitään. 

Ehkä noin pienen väkimäärän olisi voinut kutsua ihan vaikka vaan puhelimella. Haluttiin kuitenkin lähettää ihan kunnon kutsut. Vaimolla on jonkin asteinen perversio askartelusta, mä en siitä sitten taas niin kovin välitä (hääkutsujen askartelukin on vielä liian tuoreessa muistissa). Mä kuitenkin arvasin, että tästä en taaskaan ilman askartelua selviä... Hääkutsuja kun tehtiin, vaimo toimi työnjohtajana ja mä olin tarravastaava (!). Eli mun vastuullisena tehtävänä oli liimata kutsuihin se tarra missä luki "kutsu". Että siitä voi jo ehkä päätellä, miten tuo askarteluinnostus meidän perheessä jakautuu. No, onneksi kutsuja ei tällä kertaa montaa ollut. 

Koska kyse ei ole ristiäisistä, ei pojilla luonnollisestikaan ole kastemekkoja. Käytiin siis ostamssa pojille jotain vähän peruspotkareita siistimpää. Ei haluttu pukea poikia ihan samanlaisiin, mutta ei kuitenkaan kokonaan erilaisiinkaan. Päädyttiin siis pukemaan pojat eri väreillä. Toivottavasti näille vaatteille löytyisi joku muukin kertaa jolloin niitä voi käyttää, ennen kuin jäävät pieneksi. Saatetaanpa muuten vielä laittaa pojille tennaritkin jalkaan. 

2014-08-09%2015.37.56-normal.jpg

Kakkukin on jo tilattu. Tässä noudatettiin samaa linjaa, kuin hääkakussakin, eli kaunis sen pitää olla mutta myös maistua hyvältä. Ne sokerimassapäälysteiset ja muut vastaavat ovat kyllä kauniita, mutta se maku ei meitä kauheasti lämmitä. Haluttiinkin siis jotain ihan muuta. Ja kakun päälle tulee tietysti perinteisesti poikien nimet, sekä jotain muuta pientä koristetta. Muuten tarjoilut on vielä vähän mietinnän alla, mutta jonkinlainen ajatus niistä jo on.

Meillä on suvussa kastemalja. Mä oon ollut ensimmäinen, jonka ristiäisissä se on ollut ja se jälkeen siitä on kastettu niin mun sisarukset kuin serkutkin. Isotäti, jonka malja tuo on, halusi ehdottomasti että se kuljetetaan halki Suomen myös poikien nimiäisiin. Kyseessä on kaunis malja, ja vaimon kanssa mietittiin, että olisi kyllä kiva, jos sen saisi jollain tavalla juhlaan mukaan, vaikka kastamista ei ohjelmassa olekaan. Päätettiinkin, että laitetaan siihen kukkia. 

Eli eiköhän tästä ala vähitellen yksi juhla hahmottua. Kyllähän sitä toki puuhaa ja mietittävää vielä on. Ja nyt kun meillä molemmilla on kädet täynnä töitä, se on kuitenkin aika vähäistä, mitä ehditään nimiäisiäisiä varten tekemään ja suunnittelmaan päivää kohti. Onneksi tässä on kuitenkin sen  verran aikaa, että eiköhän kaikki saada ajoissa valmiiksi.