Aika menee nykyään ihan hurjan nopeasti! Poikien kanssa käytiin jo ensimmäisessä lääkärineuvolassakin, mikä oli ajoitettu n. 6vkon kohdalle. Pojat olivat kasvaneet hyvin. Kun kysyttiin mitä pojat syövät, olin kieltämättä hieman ylpeä kun sain sanoa, että pelkkää tissiä molemmat. Kaikki muutkin tutkitut asiat olivat kunnossa. Lääkäri kuitenkin katseli aikansa ja totesi sitten, että hänen mielestään pojat ovat hieman kellertäviä. Toisella pojalla kellersivät hieman silmät ja toisella iho. 

Seuraavaksi tietysti sitten alettiin kysellä meiltä, olivatko pojat keltaisia jo sairaalassa ja onko se meidän mielestä lisääntynyt. Itse asiassa molemmat pojat kellersivät silloin ensimmäisinä päivinä kyllä hieman. Sairaalassa kuitenkin sanottiin, että joka toinen vastasyntynyt kellertää, toiset vähemmän ja toiset enemmän. Kuulemma kuitenkin niin kauan kuin vauva on virkeä ja syö hyvin, eikä kellerrys lisäänny huomattavasti, ei ole syytä huoleen. Pienen kellerryksen takia bilirubiinia ei ilmeisesti enää edes mitata, jos vauva on virkeä ja hyvin syövä. Tuo meidän poikien ensimmäisten päivien keltaisuus helpotti aika nopeasti sen jälkeen kun päästiin kotiin. Ja tämä tällä hetkellä oleva keltaisuus taas on kuitenkin niin pientä, että me ei oikeasti oltu sitä edes huomattu. Tässä kun näitä joka päivä katselee, ei kyllä ihan oikeasti huomaa pieniä ihon sävyeroja. Ja nuo O-pojan silmät kellertävät niin vähän, että näin normaalissa valossa sitä ei oikeastaan edes huomaa. 

No, koska pojista ei aikanaan sairaalassa bilirubiinia katsottu ja nyt oli kuitenkin kellerrystä havaittavissa molemmilla, me saatiin ohjeeksi mennä käymään lastenpolilla. Lähinnä tarkoitus oli mittauttaa tuo bilirubiini. Niinpä seuraavana aamuna pakkasimme pojat autoon ja suunnistimme sairaalaa kohti. Ensin mentiin ilmoittautumaan luukulle, missä tarkistettiin poikien tiedot. Äidin tietojen kohdalla oli tietysti mun tiedot. Kun kysyttiin isän tietoja, sanoin ettei sellaista ole. Osoitin kuitenkin vaimoa ja sanoin, että tässä olisi lasten toinen vanhempi, ja voisiko ehkä hänen tietonsa laittaa sinne poikien tietoihin. Kuulemma vanhempien tiedot päivittyvät suoraan väestörekisteristä, ja koska vaimo ei ole vielä lasten juridinen vanhempi, hänen tietojaan ei sinne voitu laittaa.. Tämä nyt luonnollisesti otti päähän, mutta minkäs teet. Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun jotain tällaista käy, eikä taatusti viimeinen. 

Ensin meitä jututti hoitaja, joka kyseli poikien taustatietoja ja mittasi lämmöt. Painot ja muut oli otettu juuri edellisenä päivänä neuvolassa, joten niitä ei tässä kohtaa katsottu. Seuraavaksi lastenlääkäri tuli tutkimaan pojat. Hän totesi lopulta, että kieltämättä molemmat aavistuksen kellertävät. Molemmat ovat kuulemma kuitenkin niin tyytyväisiä, virkeitä ja jänteviä poikia, että on kuulemma vaikea uskoa, että heissä olisi jotain vialla. Totesipa vielä, että pojat ovat ihan "priima-vauvoja",  ja taas olivat äidit kovin ylpeitä. Sitten multa kyseltiin poikein syömisistä ja oletuksena oli selvästi, että ainakin jonkin verran saavat korviketta. Mutta hah, pääsinpäs jo toistamiseen vuorokauden aikana sanomaan lääkärille, että pojat syövät pelkkää tissiä. Lääkäri totesi, että se kyllä vahvistaa epäilyn siitä, että kyse on äidinmaitokeltaisuudesta. Kuulemma ilmiö on sinänsä vaaraton eikä oikein edes tiedetä mistä se johtuu, mutta imetetyt vauvat saattavat joskus kellertää. Koska meidät oli kuitenkin lastenpolille asti lähetetty hän totesi, että katsotaan se bilirubiini vielä varmuuden vuoksi. Sovittiin, että me saadaan lähteä kotiin ja jos arvoissa on jokin pielessä, meille soitetaan. Mutta jos soittoa ei kuulu, on kaikki kunnossa. 

Seuraavaksi mentiin siis poikien kanssa labraan, missä molemmilta napattiin verikoe kantapäästä. Ja molemmat pojat kyllä ilmoittivat varsin kuuluvaan ääneen, mitä mieltä olivat pistämisestä... Mutta sehän ei ole sairaus jos lapsissa on vähän luonnetta ja sattuvat tulemaan äiteihinsä, ja ilmoittavat kovaan ääneen, mitä mieltä ovat joistakin asioista. No, soittoa labravastauksista ei koskaan kuulunut, joten kaikki oli ilmeisestikin kunnossa, niin kuin oletettiinkin. Mutta hyvä kun tuli tämäkin tarkistettua.