Poikien syntymästä on jo niin kauan, että mun oli aika mennä jälkitarkastukseen. Ensin kävin terkkarin juttusilla ja sen jälkeen menin lääkärille. Kyseessä oli siis viimeistä kertaa tuo terkkari, minkä takia olen ottanut kohtalaisesti kierroksia viimeisen reilun kuukauden aikana. Siis sama tyyppi, jonka mukaan kaksosia ei ole mahdollista imettää ja heille pitää antaa korviketta. Tästä tyypistä löytyy lisää aiemmista postauksista. 

Ensin terkkari laittoi mut täyttämään masennus-testin, mikä kai yleensäkin tässä kohtaa täytetään. Samaten katsottiin verenpaine, hb ja paino. Painoa on vielä muutama kilo yli lähtäöpainon. Tosin nuokin kilot taitavat tulla kasaan jo siitä, että pari kiloa on tisseissä ja ainakin kilo tässä vyölaukussa, mitä myös venyneeksi vatsanahaksi kutsutaan. Terkkari olisi ilmeisesti halunnut kovastikin puhua poikien syntymästä, mutta mua ei ihan oikeasti hirveästi kiinnostanut. Sairaalassa kuitenkin käytiin jo kätilön kanssa synnytys läpi, ja tämä terkkari ei ole millään tavalla niin asiantunteva tai edes mukava, että mä haluaisin jutella hänen kanssa yhtään ylimääräistä. Sitten hän yhtäkkiä täräytti, että kai te teette vielä lisää lapsia ja milloinkas se olisi sitten ajankohtaista. Varmaan tämäkin on niitä asioita, mitä jälkitarkastuksessa käydään läpi. Kuitenkin siinä vaiheessa kun olet juuri saanut (hoidoilla) kaksoset ja kädet on kyynärpäitä myöden täynnä töitä, tuskin kellään on mielessä, milloin sitä lähtisi uudelleen hoitoihin ja pyöräyttäisi seuraavan palleron. Tosin seuraavaksi terkkari yritti ilmeisen asiantuntevasti kysellä hoidoista, mikä paljasti sen, ettei hänellä ollut niistä minkäänlaista käsitystä. Siinä sitten oikaisin, ettei sitä spermaa sentään ihan jokaisesta terveykeskuksesta saa... 

Luonnollisesti puhuttiin myös imetyksestä. Tämän aiheen terkkari yritti selkesti ohittaa ohimennen ja nopeasti toteamalla, että "kiva juttu kun imetys sujuu, varsinkin kun vauvoja on kaksi" ja oli jo vaihtamassa aihetta. Mä kuitenkin tartuin tähän ja totesin, että onhan tämä toki hienoa ja oon itsekin kovin iloinen imetyksen sujumisesta. Sitten vedin syvään henkeä ja pidin pienen pikaluennon kaksosten imettämisestä. Aloitin ihan siitä perusasiasta, ettei kaksosten imettäminen ole mitenkään tavaton juttu, mainitsin kysynnän ja tarjonnan lain ja senkin, että jos maitoa tulee hyvin, yksi äiti pystyy imettämään kolmea vauvaa (tai kahta ja lisäksi luovuttamaan maitoa). Terkkari tästä kaikesta selkeästi vähän hämmentyi, ei näköjään ollut tätä odottanut. Ja sitten sieltä tuli se, mitä olin vähän epäillytkin. En muista tuota tarkkaa sanamuotoa, mutta selkeästi itseensä viitaten terkkari totesi, että kun ei tässä kaikki ole pystynyt imettämään edes yhtä, ei sitä osaa ajatella, että joku voisi imettää kaksosia. No mutta kappas! Tuossa siis syy, miksi mulle sanottiin, ettei kaksosia muka voi imettää, heille pitää antaa korviketta ja mä olen huono äiti ja pidän poikia nälässä, jos he saavat pelkkää tissiä. Terkkarilla on siis itsellään mitä ilmeisemmin epäonnistunut imetys takana. Siinä ei siis sinänsä ole mitään ihmeellistä, syystä tai toisesta imetys nyt ei vaan aina onnistu. Mutta ammattilaisen pitäisi kyllä mun mielestä osata erottaa oma epäonnistunut kokemus ja yleiset suositukset, muiden ihmisten kokemukset tai paikoitellen ihan faktatieto toisistaan! Mulle jäi kuitenkin kaikesta tuosta hässäkästä fiilis, että mun imetys yritettiin pilata. Ja oikeasti tosi surullista, että se saatiin aikaan neuvolan taholta. 

Oli tuossa terkkarissa kuitenkin jotain hyvääkin. Lopuksi hän kysyi multa, millainen kokemus meille jäi, miten meihin odotusaikana neuvolassa ja sairaalassa suhtauduttiin, kun ollaan kerran "erilainen perhe". Tästä annoin hyvää palautetta, hyvinhän meihin aina suhtauduttiin. Vastaisen varalle hänelle annoin myös vinkin sateenkaariperheiden kohtaamisesta: jos jokin asia mietityttää, asioista on hyvä kysyä suoraan ja on parempi kysyä, kuin tehdä vääriä oletuksia. Meiltä on tässä matkan varrella kyselty paljon ja vaikka mitä. Ja kun se tehdään asiallisesti ja suoraan, mä pidän sitä pelkästään positiivisena asiana. Siinä samalla vähitellen lisääntyy eri alojen ammattilaisten tietämys ja ymmärrys sateenkaariperheistä.

No, terkkarilta kun pääsin menin lääkärille varsinaiseen jälkitarkastukseen. Meidän neuvolalääkäri on tosi herttainen vanhempi nainen, joka oli raskausaikanakin aina aivan innoissaan, kun me vaimon kanssa vastaanotolla käytiin. Hänellä itsellään on sukulaistyttö joka on myös sateenkaariperheen äiti, mistä hän aina meille kertoili. Aika nopeasti tuo käynti oli ohi ja sain mukaani tuon todistuksen toimitettavaksi Kelaan, mikä tarvitaan vanhempainpäivärahaan. Kuulemma oon toipunut raskaudesta kaikin puolin hyvin, ja sellainen fiilis mulla on kyllä itselläkin. 

Perinteisestihän se menee niin, että jälkitarkastuksen jälkeen saa alkaa rasittaa itseään enemmän. Ja heti käynnin jälkeisenä päivänä mä olin juoksemassa, ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan! Oonhan mä juossut paljon pidempiäkin lenkkejä, tai paljon lujempaa. Tämä lenkki oli kuitenkin siitä huolimatta yksi parhaista ikinä! Ai että oli hienoa päästä juoksemaan pitkästä aikaa ja kroppa alkaa vähitellen tuntua omalta. Toki mulla on keskivartalon lihakset huonossa kunnossa ja kolo vatsalihasten välissä edelleen. Samaten kropan ja etenkin keskivartalon hallinta on aika surkealla mallilla verrattuna aikaan ennen raskautta. Tästä on kuitenkin mamman jälleen hyvä lähteä treenailemaan.