Meillä ollaan siis vähitellen totuteltu arkeen kaksosten kanssa. Ihanaahan tämä vauva-arki kyllä on, vaikka unet jäävätkin välillä vähiin ja joskus aamupalan ehtii itse syömään vasta puolenpäivän aikaan. Sekuntiakaan en silti antaisi pois enkä vaihtaisi tulevia hetkiä yhtään mihinkään.

Tässä on jo moneen kertaan ehtinyt kuulla sen ihan ihan käsittämättömän heiton, että kyllä kuulemma kaksi menee siinä missä yksikin. No ei kyllä muuten ihan taatusti mene! Tämän kommentin laukojilla ei ainakaan ole kaksosia, ja jos lapsia ylipäätään löytyy, niitä on korkeintaan yksi. Varsinkin nyt kun pojat ovat vielä pieniä ja täysin riippuvaisia äideistään, meillä on  molemmilla kyllä kädet melkoisen täynnä. Vaihdettavia vaippoja on tuplamäärä, samoin pyykkiä. Kaksi nälkäistä suuta huutaa myös luonnollisesti tuplasti niin kovaa, kuin yksi. Imettämiseen menee ainakin puolet enemmän aikaa kuin yhden lapsen kanssa, vaikka saisi osittain imetettyä poikia samaan aikaan. Tämä kaikki oli kuitenkin tiedossa, enkä mä pidä mitään näistä mitenkään ylivoimaisen raskaana tai työllistävänä

Toisaalta myös ne kaikki myönteiset asiat tulee tuplana. Jo nyt me saadaan iloita kahdesta tyytyväisestä pienestä pojasta, jotka selvästi nauttivat äitiensä läheisyydestä. Mikäs se olisi parempi paikka vaikka nukkua, kuin oman äidin rinnan päällä. Aikanaan sitten vaikka ne ensimmäiset hymyt, askeleet, sanat ja äitienpäiväkortit tulevat myös kahteen kertaan. Meille kaksosten äiteinä oleminen on ennen kaikkea juuri se tuplaonni. Iloa ja onnen hetkiä on kaksinverroin, kahden jo nyt selvästi hyvin erilaisen pojan kanssa. Vaikka työtä onkin tuplasti, meille meidän kaksospojat ovat enemmän kuin lottovoitto. Välillä tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, että meitä on tällainen onni kohdannut. On myös ihanaa nähdä, millainen suhde pojilla on keskenään jo nyt. He esimerkiksi rauhoittavat toisiaan ihan selvästi, esimerkiksi nukkumaan mennessä. Useampaan otteeseen me ollaan jo huomattu, miten pojat vaikka nukkuessaan pitävät toisistaan kiinni. Mikä olisikaan turvallisempaa, kuin nukkua käsi kädessä oman veljen kanssa. Sen lisäksi, että on ihanaa seurata molempien poikien kasvua ja kehitystä, on myös hienoa saada seurata heidän keskinäistä suhdettaan ja sen kehittymistä. Onhan tuo side kaksosten välillä kuitenkin jotain ihan ainutlaatuista.2014-07-14%2009.54.13-normal.jpg

Arjen opettelu kaksosten kanssa on myös laittanut mun ja vaimon vanhat rutiinit uusiksi. Me ollaan molemmat (minä etenkin) ajoittain melko vauhdikkaita luonteeltamme. Aikaisemmin jos jotain on päätetty tehdä, asiat ollaan sitten yleensä hoidettu reippaaseen tahtiin. Nyt meidän on ollut pakko totutella siihen, että poikien tahti on se meidän nykyinen tahti. Ja kaksosten kanssa mikään ei tapahdu nopeasti. Varmasti asioiden hoitaminen nopeutuu kun pojat vähän kasvavat ja meille tulee enemmän rutiinia. Tällä hetkellä kuitenkin esimerkiksi jonnekin lähtemiseen kuluu helposti puolitoista tuntia, enemmänkin. Ensin tietysti syödään ja vaihdetaan vaipat. Sitten puetaan. Taas vaihdetaan vaippaa, koska jompi kumpi on jo töräyttänyt vaipan täydeltä sinappia. Toinen pulauttaa päällensä ja märkä body on pakko vaihtaa. Seuraavaksi on pakko vaihtaa se toinen vaippa. Tässä välissä jompi kumpi ehkä jo kitisee joko väsymystä tai nälkää, mikä hoituu pienellä hetkellä tissillä. Seuraavaksi huomaat, että itse olet vielä yöpaidassa ja aamupalakin on vasta puoliksi syöty. Mutta lopulta, pojat ovat kuitenkin mahat täynnä, kuivina ja tyytyväisinä valmiina lähtemään kohti uusia seikkailuja.

Vaikka tuplien kanssa liikkuminen on ainakin näin aluksi hieman haasteellista, ei kuitenkaan olla haluttu jämähtää kokonaan kotiinkaan. Vaunuttelemassa ollaan tietysti käyty tässä kotinurkilla. Mutta lisäksi ollaan käyty myös  esimerkiksi kaupungilla jätskillä, kuuntelemassa SuomiAreenan keskusteluja ja pari kertaa kirpparilla, poikettiinpa jopa harjoitusleirillä mun harrastukseen liittyen. Pojat viihtyvät hyvin autossa ja nukkuvat tyytyväisinä vaunuissa, joten sen puolesta liikkuminen heidän kanssaan kyllä onnistuu. Ollaankin mietitty, että näin kun he tottuvat jo pieninä esimerkiksi juuri autossa tai vaunuissa olemiseen, liikkuminen tulee sitten myöhemminkin olemaan helpompaa.