Me ollaan vaimon kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. Päätös lasten hankkimisesta tehtiin yhdessä ja lapset saivat alkunsa sen jälkeen, kun me oltiin jo rekisteröidytty. Lapset saivat alkunsa klinikalla anonyymin luovuttajan sukusoluilla, ja isyyttä ei tulla vahvistamaan. Jos joku avioliitossa oleva heteropari olisi toiminut samoin, ja käyttänyt ihan vaikka tuon saman luovuttajan sukusoluja, äidin puoliso olisi automaattisesti lasten juridinen vanhempi ilman minkäännäköisiä toimenpiteitä. Joka lapussa lukisi vain, että lapsi on syntyny avioliitossa, joten silloinhan kaikki on päivänselvää. Todellisuudessa lapsen isä voisi yhtä hyvin olla naapurin Pertti ja asia voisi olla aivan yleisessä tiedossa. Mutta jos lapsi syntyy avioliitossa, mikä on se ilmeisesti autuaaksi tekevä ja perheidyllin automaattisesti tuova asia, kaikki menee tiettyjen oletusten ja kaavojen mukaan (siihen en ota tässä kohtaa kantaa, onko se muuten edes aina se paras vaihtoehto..). Vertailun vuoksi, aivan vastaavanlaisessa tilanteessa naispareilta taas vaaditaan turhan pitkä ja kuormittava prosessi, joka edeltää perheen sisäistä adoptiota.

Meidän lasten kohdalla melkoisen monessa kupongissa lukee SYNTYNYT AVIOLIITON ULKOPUOLELLA. Jostain perverssistä syystä se vielä usein kirjoitetaan capseilla, en kyllä käsitä miksi ihmeessä. Mutta ilmeisesti on tarpeen huutaa tuo asia myös virallisissa lomakkeissa. Sitä vaan ollaan tässä vaimon kanssa jo moneen kertaan mietitty, miksei missään lue: SYNTYNYT REKISTERÖIDYSSÄ PARISUHTEESSA? Se kertoisi lasten tilanteesta jo aika paljon. Tuo, että he ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella taas kertoo paljon vähemmän. Miksi rekisteröity parisuhde on tässäkin kohtaa niin paljon vähäarvoisempi, kuin avioliitto? Meillä on kaksi ihanaa, pientä poikaa, joilla on kaksi rakastavaa äitiä. Ja kuitenkin, se mikä heitä tällä hetkellä nähtävästi ensisijaisesti määrittää on se, että he ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella. Ilmeisesti tällä yhteiskunnalla on tarve leimata näitä pieniä ihmisiä heti alusta lähtien, ja ainakin kovasti yrittää saada heitä eriarvoiseen asemaan. Heidän vanhempiensa parisuhdetta kun ei arvosteta sen vertaa, että se monissa virallisissa yhteyksissä edes mainittaisiin. Ne jotka vastustavat tasa-arvoista avioliittolakia tai tasa-arvoista lainsäädäntöä ylipäätään vetoavat usein siihen, että homoilla on jo mahdollisuus rekisteröityyn parisuhteeseen, mihin he siis muka tarvitsevat avioliittoa. Julkisessa keskustelussa puhutaan myös paljon lasten asemasta ja oikeuksista sekä perheiden hyvinvoinnisti, mikä on kuitenkin pelkkää sanahelinää tai turhaa vaalipuhetta ilman tekoja. Kaikilla lapsilla ja perheillä pitäisi olla tasa-arvoinen kohtelu lain edessä. Mä en käsitä, miten ihmeessä voi muka olla liikaa vaadittu? Ja muistetaanpa myös se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät toivo erityiskohtelua, kun puhutaan lakimuutoksista. He toivovat samanlaista kohtelua, kuin heterotkin. Tässä kohtaa siteeraisin Pirkko Saisiota, joka on varsin osuvasti todennut: "Minulle riittävät samat oikeudet kuin heteroille. Ne riittävät oikein hyvin." 

Käytiin poikien kanssa lastenvalvojan juttusilla. Itse käyntiin meni n. 10 minuuttia, mutta multa ja pojilta siihen kului käytännössä koko aamupäivä. Vaimo oli töissä koska todettiin, ettei tämän takia kannata ottaa töistä vapaata, koska adoption ja muiden asoiden takia hän on joutunut ottamaan palkatonta vapaata melkoisesti muutenkin. Ei ole muuten sitten oikeasti mikään pikkujuttu lähteä kahden kuukauden ikäisen kanssa tässä helteessä naapurikaupunkiin. Perille päästessä piti vielä etsiä parkkipaikka, joka ei olisi tolkuttoman kaukana määränpäästä. Jouduin nimittäin kantamaan pojat turvakaukaloissa tuonne lastensuojelun toimistoon. Tämä siitä syystä, että kyseisen kioskin hissi on niin pieni, että sinne mahtuminen kaksosten vaunujen kanssa on vähän kyseenalaista.. Ja tämä tuskin oli kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun joku siellä kaksosten kanssa asioi? Itse käynti oli aikalailla läpihuutojuttu. Tosin tuo nuori tyttönen kenen kanssa asioin tuntui tietävän näistä asioista ja sateenkaariperheisiin liittyvästä lainsäädännöstä selvästi vähemmän kuin minä. Käytännössä mä ainoastaan kerroin sen, minkä hän jo tiesikin (koska oli jutellut meidän adoptiota hoitavan sosiaalityöntekijän kanssa): pojat ovat saaneet alkunsa klinikalla anonyymin luovuttajan sukusoluilla, ja isyyttä ei tulla vahvistamaan (eikä se ole mahdollista), koska luovuttaja on sen kieltänyt. Sitä vaan jäin miettimään, miksi ihmeessä tätäkin asiaa ei voi hoitaa puhelimessa, tai vaikka nettilomakkeella, niin kuin melkein kaikki muutkin asiat nykyään? Kukahan tästäkin käynnistä lopulta muka ihan oikeasti hyötyi jotain? No, pääasia että sekin on nyt hoidettu, ja taas on yksi este pois edestä perheen sisäiseen adoptioon liittyen. 

Niin ja meidän pojilla on muuten jo nimet ihan virallisestikin! :) Poikia ei kasteta, vaan heille pidetään nimiäiset. Maistraatista tuli heti poikien syntymän jälkeen papereita, joilla nimet sai ilmoittaa. Ja hoidettiin tuo asia heti alta pois. Nimiäiset ehditään järjestämään sitten hieman myöhemmin. Käytiin vaimon ja poikien kanssa yhdessä palauttamassa maistraattiin noita nimipapereita ja samalla hankittiin mulle ja vaimolle virkatodistukset adoptiota varten. Mä olin ajatellut, että riittää kun nuo kupongit palautetaan, ja siinä se. Mutta maistraatin täti alkoikin sitten pohtimaan, että mites, kun lapset ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella, tarvitaanko jotain isän suostumusta nimiin liittyen tms. Noin nanosekunnissa ilmoitin hyvin selkeästi, että lapsilla ei ole isää, isyyttä ei tulla vahvistamaan ja vaimoni tässä vieressä on lasten toinen vanhempi. Ilmeisesti tässä kohtaa se ratkaiseva tekijä oli, että me ollaan vaimon kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa. Ja nyt siis asiat onneksi hoituivat pelkästään palauttamalla nuo paperit. Mulle ei hitto sentään oikeasti ollut tullu edes mieleen, että koska papereissa lukee (jälleen capseille) SYNTYNYT AVIOLIITON ULKOPUOLELLA, mä en saisi äitinä heidän nimiään noin vain ilmoittaa, vaan asia saattaisi vaatia lisäselvittelyä. 

Päädyttiin vaimon kanssa siihen, että blogissa en tule poikien nimiä kertomaan. Enhän mä käytä meistäkään oikeita nimiä. Pojat tulevat tästä lähtien olemaan täällä nimillä O-poika ja E-poika.