Ollaan nyt vaimon kanssa pari päivää ehditty sulatella noita neuvolan ohjeita liittyen meidän poikien syömisiin. Ensimmäinen ohje oli se, että korviketta pitää antaa. Mitään määräähän siitä ei osattu neuvoa, mutta koska kuulemma maitoa ei voi riittää kahdelle lapselle, rintamaidon lisäksi on annettava korviketta.Toinen ohje liittyi siihen, että tissin ja korvikkeen lisäksi mun on myös pumpattava lisää maitoa. Pojat eivät kuulemma kuitenkaan tissistä kunnolla maitoa saa, niin parempi sitten pumpata. Kolmas ohje liittyi toisen meidän pojan pulautteluun. Mä kysyin jo kotikäynnillä asiasta, koska musta poika pulautteli ihan huomattavan paljon. Joo tiedän, suurin osa vauvoista pulauttelee ja toiset reilustikin. Pojan pulauttelu oli kuitenkin aluksi huomattavan runsasta ja näytti häntä itseäänkin melkoisesti vaivaavan. Neuvolan kommentti oli, ettei sillä pulauttelulla sinänsä ole väliä, mutta pojalle voisi kuitenkin antaa maidonsakeuttajaa, mikä tuota pulauttelua saattaisi vähentää.

No, nämä itsepäiset äidit sitten pohtivat noita neuvolan ohjeita, ja päättivät tehdä kaiken toisin. Ensinnäkin, meidän pojille ei enää korviketta rutiininomaisesti onneta. Tässä on kyllä jo nähty, että multa tulee maitoa aivan riittävästi molempien tarpeisiin, eikä ole mitään syytä antaa heille säännöllisesti lisäksi korviketta. Rintamaidossa on kuitenkin paljon sellaista, mitä korvikkeessa ei ole ja se on se luonnollisin tapa ruokkia lasta. Lisäksi korvikkeesta tulee meidän molemmille pojille mahavaivaa. Miksi siis antaa sellaista, mikä tekee toisten olon ikäväksi, kun on olemassa parempikin vaihtoehto. Älkää myöskään ymmärtäkö väärin, mulla ei sinänsä ole mitään korviketta vastaan. Todellakin, jos jostain syystä pojille näyttäisi jäävän nälkä, voitaisiin hyvin antaa lisäksi korviketta. Mietittiin myös, että jossain tilanteessa jos tissi ei ole sopivasti saatavilla ja nälkä on hurja, voidaan korviketta satunnaisesi antaa myös silloin. Mutta jatkuva, päivittäinen korvikkeen kanssa pelaaminen loppui meillä nyt.

Sitten päästään taas siihen perkeleelliseen kapineeseen nimeltä rintapumppu. Sain siskolta lainaan käsikäyttöisen perusmallin, minkä hän oli joskus hankkinut, mutta ei koskaan lopulta käyttänyt. Kyseessä on siis perusvehje, ei mikään huippu mutta ei myöskään huonoin. Meidän terkkarin mukaanhan pojat eivät voi saada tissistä tarpeeksi, joten on parempi pumpata lisämaitoa. Ja voi herranen aika, miten mä yritin sitä pumppaamista! Ihan kirjaimellisesti pumppasin nännit verillä saadakseni muutamia tippoja maitoa annettavaksi pullosta. Parhaimmillaankin sain kerralla pumpattua vain n. 60ml. Vaimolle sitten ihmettelin aika nopeasti ääneen, että jännä kun ei mun mielestä tissit kyllä tunnu tyhjiltä. Jos otin lapsen tissille heti pumppaamisen jälkeen, se kyllä näytti imevän tyytyväisenä suupielet maidossa ja vapaasti tissistä tihuutti maitoa samalla. Mutta pumpun kanssa en vaan saanut pihalle juuri mitään, vaikka ilmeisesti olisi pitänyt. Viikon verran tuota perverssiä kidutusmuotoa ehdin harrastaa kunnes mulle selvisi, että vaikka tissit olisivat täynnä, kaikki eivat jostain syystä saa sitä juurikaan (käsikäyttöisen)pumpun kanssa herumaan. Ja voin kertoa, että meikäläisen pumppaaminen loppui siihen paikkaan! Pojat nimittäin saavat niin paljon paremmin maitoa suoraan tissistä imemällä.

Seuraavaksi päästään tuohon maidonsakeuttajaan, millä toisen pojan pullomaitoja viikon verran ehdittiin sakeutella. Se on ihan totta, että pulauttelu väheni sen myötä huomattavasti. Pojalle alkoi kuitenkin tulla melko pian ihan huomattavia mahavaivoja: hän huusi ja vääntelehti selvästi tuskissaan. Samaan aikaan pojan kakka alkoi muuttua normaalista maitokakasta lähinnä currytahnaa muistuttavaksi liisteriksi, mikä vähitellen jämäköityi lisää. Kakkaaminen alkoi selvästi tuottaa pojalle vaivaa. Neuvolan mukaan kuitenkin oli normaalia, että kakka muuttuu sakeuttajan kanssa ja siitä ei tarvitse välittää. Pojalla oli kuitenkin selvästi mahavaivoja ja  me yritettiin sitten vaimon kanssa kotona miettiä, mikä sitä voisi aiheuttaa. Ja aika pian  alettiin epäillä tuota sakeuttajaa. Eräänä iltana sitten vaimo vaihtoi pojalle vaippaa ja poika huusi ja kiemurteli selvästi tuskaisena. Ja sitten, meidän siinä vaiheessa reilu kaksiviikkoinen väänsi ihan kunnon kiinteän PÖKÄLEEN. Siis hetkinen, pelkkää maitoa syövän ei kyllä nähdäkseni pitäisi tehdä kiinteää kakkaa??  Mutta pökäleen poika vaan väänsi ja sen jälkeen mahakipukin vähitellen helpotti. Tehtiin tästä vaimon kanssa päätelmä, että kyllä se on tuo sakeuttaja noiden mahavaivojen takana. Ja oma-aloitteisestä jätettiin se välittömästi pois. Nyt poika taas pulauttelee enemmän, mutta kuitenkin jo vähemmän kuin aluksi; olisikohan hänenkin ruuansulatuselimistönsä ehtinyt hieman kehittyä näiden ensimmäisten viikkojen aikana. Ja mahavaivat ovat vähentyneet aivan ratkaisevasti. Poika on kyllä selvästi herkkämahainen, mutta sellaista tuskaista huutoa ja vääntelehtimistä ei meillä ole nähty sakeuttajan lopettamisen jälkeen. Sen sijaan laitettiin kyllä pinnarin jalkojen alle kirjat, että pääty on hieman koholla. Samaten ruokailujen jälkeen ( ja ajoittain myös välissä) röyhtäytetään poika hyvin ja pidetään häntä hieman kohoasennossa, eikä laiteta heti vaakatasoon.

Eli näin nämä itsepäiset äidit päättivät tehdä jotain ihan muuta, kuin mitä neuvola ohjeisti. Ja täytyy sanoa, että nyt tässä hommassa on paljon enemmän järkeä. Samaten tuntuu, että nyt me tehdään asioita oikeasti niin, että ne ovat parhaaksi meidän pojille.