Nyt ollaan tasan viikko ehditty opetella vauva-arkea kotona. En mä tätä missään nimessä helpoksi väitä, mutta kaikki on kyllä oikeasti mennyt paljon sujuvammin, mitä ehkä ennakolta kuviteltiin. Vaikka selkeitä luonne-eroja on nyt jo havaittavissa, Tyypit ovat kuitenkin enimmäkseen melko rauhallisia tapauksia. He syövät hyvin, nukkuvat kohtailsen mukavasti ja nauttivat yli kaiken ihokontaktista ja seurustelusta molempien äitien kanssa.

Tuo ihokontakti on muuten jännä juttu. Sairaalassa oltiin tarkkoja kolmen tunnin syöttövälistä alle kolmekiloisilla vauvoilla. Eli jos vauva nukkui, hänet herätettiin syömään, myös yöllä. Etenkin meidän A-poikaa on alusta asti ollut vaikea saada syömään, jos hänet herätetään kesken unien. Jos hän saa herätä itsekseen, silloin kyllä maito maistuu. Sairaalassa neuvottiin, että jos vauvan riisuu vaippasilleen ja ottaa ihoa vasten, niin se kyllä saa vauvan kuin vauvan aika nopeasti imemään. Vaan eipä saanut meidän A-poikaa. Hän kyllä selvästi nautti tilanteesta suunnattomasti, haki oikein hyvän asennon ja jatkoi unia. Nyt kotona A-poika on saanut lempinimen tissifiilistelijä. Saatuaan ruokailunsa valmiiksi hän joka kerta irroittaa otteen, painaa poskensa mun ihoa vasten, laittaa silmät kiinni ja näyttää niin tyytyväiseltä oloonsa, kuin van pieni ihmislapsi voi. Myös B-poika nauttii selvästi ihoa vasten olosta, mutta osoittaa sen hieman vaatimattomammin. Luonnollisesti pojat on mulla ihokontaktissa jokaisen syötön yhteydessä. Ollaan myös kokeiltu sitä, että vaimo ottaa poikasia ihoa vasten. Ja samat tyytyväiset ilmeet näkyvät silloinkin.

Imetys on lähtenyt tosi hyvin käyntiin, nyt kotona pojat ovat olleet pelkällä tissillä. Sektion jälkeenhän maidon nousemisessa saattaa olla ongelmia. Mulla tuota ongelmaa ei onneksi ollut, mikä kuulemma johtui hyvin pitkälti siitä, että heti ensimmäisistä hetkistä lähtien (jolloin en vielä päässyt edes sägystä ylös) pyysin saada pojat rinnalle kolmen tunnin välein, myös yöllä. Toisaalta pojat olivat myös alusta asti virkeitä, ja jaksoivat imeä hyvin. Etukäteen mä olin ajatellut, että olisi helpointa imettää molempia samassa rytmissä. Tyypit ovat kyllä kohtalaisesti samassa rytmissä ihan luonnostaan. Käytännössä kuitenkin lapsentahtinen imetys on tuntunut meille kaikkein sopivalta. Kyllähän tähän aikaa tietysti menee, mutta eipä tätä vaihetta elämässä lopultakaan niin kauaa kestä. Jos pojat sattuvat heräilemään samoihin aikoihin, olen imettänyt tandemina. Tandemissa on se hyvä puoli, että ensinnäkin jos kaksi nälkäistä suuta huutaa yhtä aikaa, ei kummankaan tarvitse odottaa. Se myös säästää puolet imettämiseen käytetystä ajasta. Se myös vaatii hieman harjoittelua, mutta aika nopeasti siihenkin näyttää oppivan. Toisaalta taas mä jollain tavalla tykkään enemmän tuosta yhden lapsen imettämisestä kerrallaan. Siinä kuitenkin pystyy eri tavalla huomioimaan sen yhden lapsen ja antamaan aikaa juuri hänelle.

Meillä oli jo ennen raskautta suunnitelmana käyttää kestovaippoja. Ja suhteellisen hyvä varasto ehdittiinkin odotusaikana hankkia. Koska oli odotettavissa, että kaksoset syntyvät melko pieninä, me hankittiin kunnolla myös noita nb-koon vaippoja. No, nyt sitten käytännössä ollaan huomattu, että koska meidän poikaset ovat vielä niin pieniä ja etenkin hoikkajalkaisia, suurin osa myös nb-vaipoista on auttamattomasti isoja. Kaikkein pienimpiä taskuvaippoja kun kokeiltiin, toinen pojista päätti vielä testimielessä vääntää kunnon sinapit vaippaan. Ja sitä oli sitten aivan joka paikassa. Taskut ovat isoja etenkin reisien ympäriltä, mutta myös muualta. Kestovaipoista ollaan tällä hetkellä pystytty käyttämään oikeastaan vain Imse Vimsen flanelletteja ja kuoria. Noissa kuorissa on niin hyvät vuotosuojat etteivät ne falskaa, vaikka olisivat vähän rimppakinttuisemmankin käyttäjän päällä. Ollaan siis toistaiseksi osakestoiltu. Huomattiin myös, että monista kertakäyttövaipoistakin se pienin koko on meidän pojille liian iso. Mutta tällä maidon kulutuksella, eivätköhän ne kaikki taskut kohta pääse käyttöön.