Oon jo usemassa tekstissä puhunut enemmän tai vähemmän imettämisestä. Tuolla aikaisemmin kuitenkin toivottiin vielä lisää juttua imetyksestä sektion jälkeen. Mä en todellakaan oo mikään asiantuntija näihin imetysasioihin liittyen. Tässä siis lähinnä mun kokemuksia imetyksen alottamisesta sektion jälkeen sekä vähän kaksosten imettämisestäkin. 

Mä olin ennen poikien syntymää jonkin verran lukenut imettämisestä, etenkin kaksosiin liittyen. Ja tiedossa oli, että sektion jälkeen tuo maidonnousu saattaa olla hitaampaa ja imetyksen aloittaminen hankalampaa, kuin muuten. Lisämausteen tälle tietenkin tuo vielä se, että noita imetettäviä on kaksi. Joka paikassa kuitenkin sanottiin, että myös sektion jälkeen imetys voi lähteä hyvin käyntiin, etenkin jos asian eteen jaksaa vähän nähdä vaivaa. Meillä pojat syntyivät suunnitellulla sektiolla rv 37+6. 

Synnytysvuodeosastolla tein heti selväksi, että haluan imettää. Vertailun vuoksi, mulla oli ekana yönä huonekaveri, joka ei missään nimessä halunnut imettää ja syötteli siis alusta asti vauvaansa pullosta. Sektion jälkeen pojat olivat vaimon kanssa osastolla jo useaa tuntia ennen mua. Kun mä vielä pötkötin heräämössä, vaimo syötteli jo pojille heidän ensimmäiset maitonsa pullosta. Iso kiitos sille äidille, joka oli äidinmaitoa luovuttanut, että myös meidän pojat saivat ensimmäisellä kerralla syödäkseen juuri äidinmaitoa. Mä tulin osastolle noin nelisen tuntia poikien jälkeen. Sain heti heidät vierelle ja ensimmäistä imetystä kokeiltiin puolen tunnin sisällä tästä kohtaamisesta. Molemmat pojat jaksoivat imeä hyvin ja heti ensimmäisestä imetyksestä lähtien varmasti joitain pisaroita saivat mun maitoa. Maitoa nimittäin tuli joitain tippoja jo usean viikon ajan ennen poikien syntymää.

Ensi-imetyksen jälkeen pojat tuotiin tissille vähintään kolmen tunnin välein, myös yöllä. Ensimmäiseen vuorokauteen sektion jälkeen en päässyt vielä sängystä ylös ja multa kysyttiinkin, haluanko nukkua ensimmäisen yön rauhassa vai haluanko vauvat tissille. Kerroin jälleen mun toiveista imetyksen suhteen, ja poikia siis tuotiin mulle jo ekana yönä tuon kolmen tunnin välein ja autettiin asettelemaan heitä tissille, koska en itse vielä pystynyt siihen. Jo ekana yönä pojat olivat tissillä tandemissa. Muuten aluksi imetin lähinnä erikseen. Kuitenkin siinä vaiheessa kun mä vielä opettelin imetystä ja pojat harjoittelivat imemistä, oli helpompaa keskittyä yhteen lapseen kerrallaan. Yksi kätilö muuten kertoi, että keskimäärin vaatii n. 20 onnistunutta imetyskertaa, että maito lähtee nousemaan kunnolla. Mua neuvottiin myös, että maidonnousua voi edistää rintoja hieromalla. Tätä en kuitenkaan pahemmin ehtinyt harrastaa, koska kun kyse on kahdesta lapsesta, heistä jompi kumpi oli melkoisen useasti tissillä alusta asti.

Aluksi pojat tietysti saivat tissistä vain pieniä määriä maitoa. Kuulemma normaalisti tuo pieni määrä riittää yhdelle lapselle. Mutta koska nyt ne ensimmäisetkin millit piti jakaa kahdelle ja pojat olivat kuitenkin aika pieniä, he saivat aluksi lisämaitoa pullosta. Ja nimenomaan niin päin, että ensin olivat tissillä kun jaksoivat vielä imeä, ja vasta sen jälkeen saivat pullomaitoa mikä tulee paljon vähemmällä imemisellä, kun alkoivat jo väsyä. Aika pian sairaalassa alettiin tehdä syöttöpunnituksia imetysten yhteydessä, minkä mukaan sitten laskettiin, paljonko lisämaitoa kulloinkin annettiin. Siinä samalla näki myös, että imetys imetykseltä kasvoivat ne määrät, mitä pojat kerralla tissillä saivat. Ja edelleen siis imetin vähintään kolmen tunnin välein. Pojat myös onneksi oppivat nopeasti hyvät imuotteet. 

Kotiin me päästiin neljäntenä päivänä sektion jälkeen ja tuolloin maito oli jo lähtenyt hyvin nousemaan. Siihen saakka pojat olivat saaneet vielä pieniä määriä lisämaitoa. Syöttöpunnitusten mukaan maitoa tuli kuitenkin jo niin hyvin, ettei sitä kotona enää tarvittu. Ohjeena oli, että jos lapsi syö tissillä itsensä tyytyväiseksi ja pissavaippoja tulee vähintääm 5-6 vuorokaudessa,  silloin he myös saavat tarpeeksi maitoa. Tuolta edellisistä postauksista voi lukea, miten tämä ei meidän neuvolan terkkarin mukaan jostain syystä riitä ja maidon riittävyyttä ei voi tietää mistään, mutta periaattessa sen kyllä tietää juuri näistä asioista. Ohje oli myös kotona imettää aluksi vähintään tuon kolmen tunnin välein.

Kotona ollaan pärjätty hyvin noilla ohjeilla (lukuun ottamatta korvikesähläystä minkä meidän terkkari aiheutti). Tällä hetkellä pojat syövät tissillä enimmäkseen lapsentahtisesti. Lähinnä yöllä saatetaan jompaa kumpaa herätellä syömään, että saadaan molempien imetys hoidettua samalla heräämisellä. Muuten nuo omat unet tuppaavat nimittäin jäämään aika vähiin. Jos pojat ovat nälkäisiä samaan aikaan, yleensä imetän tandemina. Kuitenkin jos valita saa, imetän mieluummin yhtä lasta kerrallaan, vaikka siihen aikaa enemmän meneekin. Siinä kuitenkin pystyy kunnolla keskittymään yhteen lapseen kerrallaan. Tuosta korvikesähläyksestä mainittakoon sen verran, että kun pojat saivat viikon verran pari kertaa päivässä pullomaitoa, vaikkakin vain pieniä määriä, toisen pojan imuote kärsi ihan huomattavasti. Hän on pojista se selvästi hieman laiskempi, mikä tietysti tykkäsi kun pullosta saa maidon ilman sen suurempaa vaivaa. Sen jälkeen kun päätettiin lopettaa tuo korvikkeen kanssa läträäminen meni pari päivää, että sain pojan taas pitämään koko ajan kunnollisen imuotteen. Sanotaan, että puollosta syöttäminen saattaa laiskistaa vauvaa ja sen se kyllä teki ainakin meidän toisen pojan kohdalla. 

Eli tiivistettynä: imettäminen sektion jälkeen voi lähteä käyntiin oikeinkin hyvin. Se vaatii hieman vaivaa, mutta mahdotonta se ei suinkaan ole. Ja mitä sitten kaksosten imettämiseen tulee, ei ole ollenkaan tavatonta, että kaksosia täysimetetään. Etenkin alussa myös se vaatii hieman vaivaa, mutta onnistuu kyllä käytännössä oikein hyvin. Tässä kohtaa joku varmasti haluaa muistuttaa, että meidän pojat eivät ole enää täysimetettyjä, koska ovat joskus korviketta saaneet. Ja jos vaikka neljä kuukautta täysimetty vauva nuolaisee kerran kurkkua, siihen loppui täysimetys myös hänen osaltaan. Mä ajattelen tätä asiaa kuitenkin enemmän kokonaisuuden kannalta. Ja jos tästä eteenpäin meidän pojat tulevat olemaan pelkällä tissillä ennen kuin aletaan maistella kiinteitä, lasken heidät kyllä käytännössä täysimetetyiksi.