Mehän käytiin jo ennen poikien syntymää lastensuojelussa laittamassa perheen sisäistä adoptiota vireille. Tässä viime viikkoina ollaan sitten hankittu todistus klinikalta (että ollaan käytetty anonyymia luovuttajaa joka on kieltänyt isyyden vahvistamisen), molemmille virkatodistukset maistraatista ja papereita lastenvalvojalta, sekä täytetty melkoisen kattavat esitietolomakkeet. Tuosta joukosta puuttuu enää vaimon lääkärintodistus. Täällä terveyskeskukseen ei saa muita kuin päivystysaikoja ennen kuin vasta elokuussa, joten tuota todistusta joudutaan vielä hetki odottamaan. Koska kyseessä on kuitenkin melko hidas prosessi laskettiin, että me ehditään hyvin odottamaan tämän asian kanssa elokuulle ilman, että se asioiden kulkua hidastaisi. 

Nyt oli sitten vuorossa lastensuojelun kotikäynti. Eli nuo kaksi sosiaalityöntekijää joiden kanssa viimeksikin asioitiin, tulivat käymään meillä kotona. Kieltämättä tuo käynti vähän jännitti, etenkin kun me ei oikein tiedetty, mitä on tulossa. Kaikki meni kuitenkin tosi mukavasti ja jutustelu oli varsin leppoissaa. Käytiin vähän läpi meidän kuulumisia ja ajatuksia tilanteesta. Jonkun verran puhuttiin myös hoidoista. Myös adoptioprosessin etenemistä käytiin luonnollisesti läpi. Ilmapiiri oli oikeasti aika luonteva, joten ihan turhaan me oltiin kotikäyntiä jännitetty. 

Seuraava käynti suunniteltiin joidenkin viikkojen päähän tuonne lastensuojelun toimistolle. Sitä varten me saatiin molemmat kotitehtäväksi miettiä, millainen toinen meistä on vanhempana. Siihen mennessä vaimo on myös toivottavasti ehtinyt saamaan tuon lääkärintodistuksen. Sosiaalityöntekijät sitten tekevät yhteenvedon ja adoptiohakemuksen, mikä meidän pitää toimittaa käräjäoikeuteen. 

Tällä hetkellä fiilikset adoptioon liittyen ovat varsin hyvät. Homma tuntuu etenevän ja asiat olevan hyvin selvillä. Me oltiin etukäteen vaimon kanssa ajateltu, että adoption voimaan tuleminen voi mennä lähelle joulua. Nyt kuitenkin alkaa tuntua, että  eiköhän kaikki ole selvillä ja adoptio tule voimaan jo syksyn aikana.