Eilen tuli jälleen poikettua äitipolilla. Taas kerran oli ihanaa ultraäänellä nähdä, miten Tyypit siellä kelluttelivat ja mönkivät edes takaisin, eipä siellä mahassa niin hirvesti ole enää tilaa liikkua. Molemmilla oli kaikki edelleenkin oikein hyvin ja kummankin painoarviot jo 2kg, eli edelleen myöskin kasvavat ihan tasatahtia, ja hyvä niin. Sen lisäksi että viikkoja alkaa olla jo mukavasti (34+), kyllä nuo painoarviotkin mun mieltä rauhoittivat.

Olin ekaa kertaa myös käyrillä. Eli ktg-laite mittaili vauvojen sykkeita ja supistuksia, ja piirsi niistä sitten käyrää. Mun tehtävä oli painella nappia, aina kun tuntuu liikkeita. Eli käytännössä rämpytin sitä nappulaa melkein koko sen puoli tuntia. Oli kyllä hauska nähdä, miten Tyyppien sykkeet nousivat aina kun oikein innostuivat viuhtomaan, ja taas tasoittuivat, kun menokin rauhoittui.

Tällä kertaa tehtiin lopultakin ihan oikeasti myös suunnitelmia synnytyksen suhteen. A-poika on sitkeästi jo pitkään ollut tulossa varpaat edellä. B-poika on kyllä raivotarjonnassa, mutta sillä ei tässä kohtaa ole merkitystä. Päivä päivältä näyttää siis epätodennäköisemmältä, että A-poika enää mahtuisi kääntymään, joten synnytystapa tulee mitä todennäköisimmin olemaan sektio. Sellainen mahdollisuus kuulemma vielä on, että B-poika painuu A-pojan ohi alimmaiseksi ja näin olisi raivotarjonnassa syntymässä ensin. Toistaiseksi B-poika on kuitenkin niin ylhäällä, että sekin on aika epätodennäköistä. Joten kyllä tässä saa siihen sektioon alkaa asennoitua. Nyt puhuttiin jo myös ihan päivämääristä suunnitellun sektio suhteen. Ja jos pojat eivät lähde itsekseen syntymään ennen sitä, tehdään suunniteltu sektio kesäkuun loppupuolella. Jos pojat lähtevät syntymään itsestään ennen sitä, tehdään siis joka tapauksessa sektio, jos tarjonnat pysyvät tällaisina. Nyt on kuitenkin olemassa jo selkeä päivämäärä, milloin sektio viimeistään tehdään ja pojat syntyvät.

Nyt kun olo alkaa olla melkoisen hankala ja helteitäkin luvassa, kyllähän se helpottaa tietää, että maksimissaankin tätä lyllerrystä kestää enää muutaman viikon. Päivä päivältä ollaan entistä enemmän innoissamme (jos se enää on mahdollista) siitä, että pian Tyypit ovat täällä, eikä oikein enää edes maltettaisi odottaa! Toisaalta olisi kuitenkin parempi, jos Tyypit viihtyisivät masussa vaikka ihan sinne suunniteltuun sektioon asti. Tuolloin olisi kuitenkin todennäköistä, että heidät saisi heti viereen, eikä sairaalassa tarvitsisi olla kovin pitkää aikaa. Nämä viimeiset viikot ovat kuitenkin tärkeää aikaa pojille painon keräämisen ja etenkin keuhkojen kehittymisen kannalta. Kaiken tämä keskellä tuntuu aika hurjalta, että meidän pitkä odotus alkaa oikeasti olla kohta päättymässä ja nyt tiedetään jo päivämäärä, koska Tyypit viimeistään ovat täällä. Jipii!! <3

Tässä samalla on ollut pakko myös miettiä näitä käytännön asioita ja järjestelyjä. Edelleenkin odotellaan, että päästäisiin ensimmäiselle käynnille lastensuojeluun ja saataisiin oikeasti tuo adoptioasia vireille. Aikahan meillä sinne jo on, mutta puhelimessa varoiteltiin heti, että koko prosessi sitten kestää ja pitkään. Niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, vaimollahan ei periaatteessa ole juridista suhdetta tai oikeuksia lapsiin ennen adoption voimaan tuloa. Niinpä katsottiin viisaammaksi kehittää tähän jotain hieman kättä pidempää meidän kaikkien, ja etenkin lasten turvaksi. Ollaan kuultu, että jotkut muutkin naisparit ovat vastaavia juttuja tehneet, ja jotkut ihan juristin juttusilla käyneet vastaavia papereita teetättämässä. Juristin hiki on kuitenkin kohtuulisen kallista, ja koska meiltä löytyy lainopillista osaamista perhepiiristä, saatiin sitä kautta apua mun tahdonilmauksen tekemiseen. Kyseessä on siis paperi, missä mä ilmaisen tahtoni sen suhteen, että jos mulle sattuu synnytyksessä jotain, tai jos jostain syystä olen estynyt päättämään lasten asioista mun tahtoni on, että vaimo saa lasten huoltajuuden tai hänellä on oikeus päättää lapsiin liittyvistä asioista. Tämä siksi, että adoptiota ei voi saada voimaan heti syntymästä, ja kuitenkin voi tulla tilanne, että vaimo joutuisi lapsiin liittyviä päätöksiä tekemään. Jos nyt vaikka ajatellaan sitä sektiota, minkä jälkeen mä jään vielä kasaan kursittavaksi ja vaimo lähtee vauvojen kanssa osastolle: vaimohan se siinä tilanteessa on paikalla lasten vanhempana ottamassa kantaa heidän asioihinsa ja hoitoonsa. Koko tahdonilmauspaperi on tehty siinä toivossa, että sitä ei tarvita. Mutta jos jotain yllättävää tulee matkaan, kyllä se tuntuu turvallisemmalta, että on edes joku paperi etenkin lasten, mutta myös meidän kaikkien turvana.