Tänään oli sitten näillä näkymin viimeinen kerta äitipolilla. A-poika viihtyy edelleen sitkeästi jalka-perätarjonnassa, joten synnytystapa tulee olemaan sektio. Nyt sitten tehtiin suunnitelma sitä ajatellen. 

Molemmilla vauvoilla näytti edelleenkin olevan kaikki hyvin. Tosin painoarviot mua jäivät vähän ihmetyttämään. Pojat ovat tähän asti kasvaneet hyvinkin tasatahtia. Kolme viikkoa sitten molempien painoarviot olivat 2 kg. Tänään arvioiksi saatiin 2,4kg ja 3,2kg (!). Tuon 2,4kg uskon kyllä hyvinkin, mutta vähän tuntuu oudolta, että kaksovauva oikeasti ottaisi 1,2kg painoa kolmessa viikossa. Mua kuitenkin muistuteltiin, että nuo ovat vain arvioita. Ja mitä pidemmälle mennään, sitä hankalampaa tuo mittailu on (hankalaa se oli jo edellisellä kerralla), kun alkavat jo olla niin isoja ja aika sykkyrässä. Eikä mittaamista yhtään helpota, että molemmat ovat kovinkin liikkuvaisia. Tosin jos tuo 3,2kg pitää paikkansa, silloin tuskin pitää tuo edellinen 2kg. No, pääasia kuitenkin, että molemmat vaikuttaisivat kasvaneen hyvin ja kaikki muukin oli ok. Lääkäri multa sitten vähän ensin varovasti kyseli, mitä olen mieltä jos sektio loppuviikoksi ohjelmoidaan. Ei mulla ollut siihen hirveästi kommentoitavaa. Koska A-vauva on ollut tulossa jalat edellä rv 28 lähtien, tässä on ollut melkoisesti aikaa asennoitua tuohon sektioon, eikä se ollut tässä kohtaa enää mikään yllätys vaan hyvinkin odotettavissa.

Ultraäänen jälkeen pääsin vielä käyrille ja samalla kätilö tuli juttelemaan sektioon liittyvistä asioista. Ja tosiaan, leikkauspöydälle pitäisi päätyä loppuviikosta. Päivä on vielä hieman kysymysmerkillä. Kuulemma näin kesäaikaan leikkauslistoja joudutaan rukkaamaan, jos tulee paljon kiireellisiä toimenpiteitä. Sain siis alustavan sektiopäivän, mutta mua varoiteltiin siitä mahdollisuudesta, että päivä saattaa vaihtua, jos leikkauslistoille tulee kovasti jotain kiireellistä ekstraa. Viimeistään ylihuomenna mulle kuitenkin soitetaan ja kerrotaan, mikä on suunnitelma. Siinä sitten kun istuin käyrillä ja pojat potkivat antureita, täyteltiin kätilön kanssa anestesiakaavake ja juteltiin sektiosta muutenkin. Sain jo mukaan tukisukat, mitkä pitää repiä jalkaan silloin leikkausaamuna. Ei kyllä tee yhtään pahaa, koska jalat on jo niin turvoksissa, että vaimo on alkanut käyttää musta lempinimeä Fankles (= Fat ankles)... Lisäksi sain mukaan höylän, millä on tarkoitus hankkiutua ihokarvoista eroon. Melkein tekin mieli sanoa, että meillä on kyllä parempia höyliä kotona, mutta jätin sitten mainitsematta. Mukaan annettiin myös vihkonen, missä kerrottiin jutuista liittyen sektioon ja sen jälkeiseen aikaan. Nyt kun on kyseessä suunniteltu sektio, niin sinnehän vaimo pääsee mukaan. Ja kun mä menen toimenpiteen jälkeen vielä hetkeksi heräämöön seurattavaksi, vaimo lähtee sitten poikien kanssa osastolle ja pääsee heti tositoimiin! <3

Nyt ei siis ole enää kuin muutama päivä odoteltavaa! Ihanaa, että pian saadaan oikeasti pojat syliin ja päästään toivottavasti nopeasti kotiin opettelemaan vauva-arkea. Ja kyllähän nämä viimeiset viikot ovat olon puolesta olleet niin tukalia, että on se myös helpotus, kun vauvat lopulta maailmaan saadaan. Onhan se muuten myös hauska kertoa pojille sitten vanhempana, että ootte syntyneet pride-viikolla. Mikäs sen paremmin sopisi teemaan. :)