Eilen oltiin jälleen perhevalmennuksessa. Tämän kerran aiheena oli parisuhde. Myönnettäköön, että me suhtauduttiin tähän vaimon kanssa pienellä varauksella. Sateenkaarevien parien kokemus nimittäin valitettavan usein on, ettei heidän parisuhdettaan osata ottaa samalla tavalla puheeksi, kuin heteroparien. Lisäksi vielä tuon kerran piti seurakunnan työntekijä, jolla oli perheterapeutin koulutus. Ja näitä seurakuntien työntekijöitä kun on tunnetusti monenlaisia ja suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vaihtelee ihan laidasta laitaan.

Meidän valmennuskertaa kohtaan tuntemat epäilykset karisivat hyvin nopeasti. Oli ihan mahtavaa huomata, että meihin ja meidän parisuhteeseen suhtauduttiin aivan samalla tavalla, kuin muidenkin. Kerta koostui yleisesti parisuhteeseen liittyvien asioiden pohdinnasta. Oli leikkimielisiä kysymyksiä, missä testattiin miten hyvin tuntee puolison, toisaalta puhuttiin myös esimerkiksi rooleista ja tunteista parisuhteessa. Lisäksi tietysti käytiin vähän läpi vauvojen syntymää ja sen vaikutusta parisuhteeseen sekä sitä, mikä saa kipinän säilymään suhteessa vielä vuosienkin jälkeen. Mukaan saatiin vielä melkoinen nippu materiaalia aiheeseen liittyen.

Mun mielestä on oikeasti tärkeää, että myös parisuhde otetaan puheeksi perhevalmennuksessa. Tietenkin on hyvä muistaa, että kaikissa perheissä ei sitä parisuhdetta välttämättä ole. Kuitenkin niissä perheissä missä parisuhde on, vanhempien keskinäinen suhde vaikuttaa väistämättä koko perheeseen. Vaikka erilaisissa parisuhdemuodoissa on tietenkin eroja, paljon niistä löytyy myös samaa. Kaikissa parisuhteissa on kyse rakkaudesta, luottamuksesta, kiintymyksestä, sitoutumisesta ja yhteisen elämän rakentamisesta, jotain nyt mainitakseni. Ja nuo tekijät eivät ole riippuvaisia siitä, onko kyseessä ehkä naispari, heteropari vai jotain muuta. Kaikenlaisille pareille on tärkeää se parisuhteesta huolehtiminen ja tuon kuuluisan kipinän säilyttäminen läpi vuosien. Mä itse ajattelen, että tärkeää on juuri tuo parisuhteesta huolehtiminen. Jos parisuhteesta huolehtii, sitä toivottavasti ei tarvitse alkaa sen suuremmin hoitamaan. Tällöin suurin merkitys saattaa olla niillä kaikkein pienimmillä asioilla, joita voivat olla esimerkiksi toisen huomioiminen ihan vaikka vain pienillä jutuilla, tai nopea hellyyden osoitus ihan vain ohi mennen. Tärkeää on myös se, että on yhteistä aikaa ihan vain kahdestaan, jolloin molemmat voivat olla todella läsnä. Etenkin vauva-arjen keskellä voi parisuhteen huomioiminen jäädä helposti vähemmälle. Kuitenkin juuri silloin olisi tärkeää muistaa pitää huoli myös siitä parisuhteesta. Se kun vaikuttaa väistämättä koko perheeseen. Siksi on hienoa, että myös perhevalmennuksessa otetaan parisuhde puheeksi.

Mulla on muuten viikonloppuna treffit. Meillä on nimittäin vaimon kanssa tapana aina silloin tällöin lähteä treffeille ihan niin kuin joskus suhteen alkuaikoina. Ja tästä tavasta aiotaan myös pitää kiinni vauvojen syntymän jälkeenkin, vaikka silloin luonnollisesti päästäänkin harvemmin lähtemään ulos. Nyt kuitenkin ajateltiin, että mennään vielä (todennäköisesti) viimeistä kertaa kahdestaan syömään ja tekemään jotain muutakin mukavaa, niin kauan kuin meitä on vain me kaksi. Seuraaviin treffeihin saattaakin sitten mennä tovi.