Meillä oli lopultakin aika lastensuojeluun perheen sisäiseen adoptioon liittyen, ehdittiinpäs sittenkin ennen kuin pojat syntyvät! Mainittakoon ihan ensimäisenä, että kyllä se ihan oikeasti tuntuu jotenkin pahalta, että me ollaan lastensuojelun asiakkaita jo ennen lasten syntymää, olkoon syy siihen mikä tahansa. Samaten tuntuu jotenkin niin kertakaikkisen väärältä, että meidän pitää tälllainen prosessi vielä käydä läpi. Hitto sentään, meille syntyy meidän lapset, ei me olla adoptoimassa Afrikasta ketään! Lastensuojelu paikkana vaikutti myös hieman pelottavalta. Rappukäytävästä mentiin tuulikaappiin, missä istui vaksi lasikopissa. Hän sitten kysyi mikrofonin kautta, ketä me ollaan ja mihin menossa. Kun koneelta löytyi, että meillä on aika, hän avasi lukossa olevan oven ja päästi meidät odotushuoneeseen, missä sielläkin oli valvontakameroita joka paikassa. Ymmärrän kyllä, että lastensuojelu on varmasti sellainen paikka, missä joku saattaa käydä riehumassa ja kaikki varotoimet ovat aiheellisia. Ei me silti voitu välttyä fiilikseltä, että meidän ei oikeasti pitäisi olla täällä ollenkaan.

No, itse tapaaminen meni oikein hyvin, me asioitiin kahden sosiaalityöntekijän kanssa, jotka meidän adoptioasioita hoitavat. Oltiin etukäteen kuultu, että täällä meilläpäin adoptioprosessit tuppaavat kestämään, ja täällä pitää toimitella kaikkia sellaisiakin todistuksia, mitä muualla ei tarvitse. Aika nopeasti selvisi, että homman hitaus ja hankaluus täällä ei johdu lastensuojelun työntekijöistä. He kertoivat meille, että täällä Käräjäoikeudessa ollaan kuulemma tarkempia perheensisäisiin adoptioihin liittyen, kuin missään muualla Suomessa. Ja jos yksikin liite puuttuu, tai ihan vaikka joku termi on väärin, Käräjäoikeus palauttaa adoptiohakemuksen bumerangina takaisin. Ilmeisesti tämä johtuu paljolti siitä, että täällä perheensisäisiä adoptiota on vain 2-3 vuodessa ja ne hoidetaan erityisen tarkasti. Ja tämä on muuten kuulemma ensimmäinen kaksosten perheensisäinen adoptio, mikä täällä on käsittelyssä, kuulemma ei sitten vielä tiedetä, miten se asiaan vaikuttaa. Mä en kyllä ymmärrä miksi se vaikuttaisi tai miten, mutta nähtäväksi jää.

Sosiaalityöntekijöiden kanssa käytiin sitten adoptioprosessin etenemistä läpi. He myös kyselivät meiltä taustaa meidän parisuhteesta ja miten lapset ovat alkunsa saaneet. Tässä kohtaa on muuten onni, että meidän pojathan ovat saaneet alkunsa 18 päivää parisuhteen rekisteröimisen jälkeen. Käytiin läpi myös meidän perheitä ja tukiverkostoa. Me saatiin perustietolomake täytettäväksi, siinä ruodittiin kaikki taloudellisesta tilanteesta lähtien. Lisäksi saatiin ohjeet, mitä kaikkia papareita meidän pitää hankkia. Käräjäoikeutta varten meidän pitää molempien hankkia virkatodistukset, tuossa kun googlettelin niin ilmeisesti kyseessä on nykyään virallisemmin ote väestötietojärjestelmästä. Vaimon pitää varata aika lääkäriin, koska hänelle tarvitaan lääkärintodistus adoptiota varten. Lisäksi me tarvitaan klinikalta todistus siitä, että sperman luovuttaja on kieltänyt isyyden selvittämisen, ja isyyttä ei näin voida vahvistaa. Seuraavaksi homma etenee niin, että heti lasten syntymän jälkeen mun pitää varata aika lastenvalvojalta, joka sitten aikanaan toteaa, ettei isyyttä voida selvittää. Loppukesään sovittiin jo aika, jolloin sosiaalityöntekijät tulevat sitten tekemään kotikäynnin meille. Ja sen jälkeen käydään ainakin vielä kertaalleen siellä lastetensuojelun toimistolla. Syksyllä jossain kohtaa sitten Käräjäoikeus toivottavasti kopauttaa koko homman pakettiin.

Vaimo olisi saman tien varannut itselleen lääkäriaikaa, mutta kesälomien ja muiden takia ajan saa vasta elokuulle. Mä sitten taas soittelin klinikalle. Sieltä kyseltiin kovasti meidän kuulumisia ja oltiin iloisia hyvin sujuneesta raskaudesta. Postissa tulee tuo lausunto, että luovuttaja on kieltänyt isyyden selvittämisen. Lupasin myös soitella klinikalle heti sen kesätauon jälkeen, kertoa meidän kuulumiset ja hoitaa loput käytännön asiat siihen suuntaan.

Lastensuojelun käynnin jälkeen oli jotenkin vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta olo oli helpottunut, koska nyt adoptio on ihan oikeasti saatu vireille. Työntekijät olivat mukavia ja meille selvisi myös, miten koko prosessi etenee. Oli oikeasti myös helpotus kuulla, että prosessin hitaus täälläpäin ei johdu lastensuojelun työntekijöistä, vaan Käräjäoikeudesta. Toisaalta harmittaa vaimon puolesta koko prosessi jo nyt. Me ollaan yhdessä käyty koko vauvaprojekti läpi, kasvettu käsi kädessä vähitellen äitiyteen ja poikien syntyessä meistä tulee molemmista heti ihan yhtä paljon heidän äitejään. Kuitenkin se vaatii vielä hitaan ja työlään prosessin, että vaimo voi juridisestikin olla meidän poikien äiti. Ja ennen adoption voimaan tuloa meidän pojilla on vain yksi juridinen vanhempi; parempi kun ei edes ajattele mitäs sitten, jos jotain sattuu.. Toki vaimon äitys ei ole ensisijaisesti siitä juridiikasta kiinni, vaan hän voi olla meidän pojille äiti heti syntymästä. Kuitenkin koko prosessi tuntuu vähän kohtuuttomalta, ja kyllä sitä todellakin toivoisi, että tällaisissa tilanteissa äidin puolison vanhemmuus voitaisiin vahvistaa kevyemmillä käytännöillä. Toivottavasti tuota isyyslakia tullaan uudistamaan niin, että tämäkin prosessi jäisi jossain vaiheessa kokonaan pois.