Me ollaan koko raskausaika kuvattu kasvavaa mahaa. Näillä viikoilla noita masukuvia alkaa siis jo olla melkoinen määrä. Tässä joku aika sitten herättiin kuitenkin siihen, että lähes kaikki meidän kuvat koko odotusajalta on musta ja mahasta. Sellaisia kuvia, missä me oltaisiin vaimon kanssa molemmat, ei ole oikeastaan ollenkaan. Ja nyt siis tarkoitan kunnollisia kuvia; niitä säälittäviä kädenmitan päästä otettuja rääpäisyjä, missä näkyy etualalla luonnottoman iso ylivalottunut maha ja vieressä puolet vaimon päästä (todennäköisesti vielä silmä kiinni tai muuten hassun ilmeen kanssa) ei lasketa.

Niinpä pyydettiin yhdeltä meidän ystävältä, josko hän joku kerta poikkeaisi meillä kameran kanssa. Kyse ei siis ole mistään ammattikuvaajasta, vaan ihan harrastelijasta, jolla sattuu olemaan kunnollinen kamera ja silmää. Taidettiin siinä sitten vähän innostua koko porukka, koska lopulta noita kuvia tuli n. 350 kpl. Täytyy kyllä sanoa, että joukossa oli todella kauniita ja onnistuneita kuvia musta, vaimosta ja masusta. Pääsipä KMV:kin muutamaan kuvaan. Me oltiin itse asiassa paljon luonnollisempia kuin esimerkiksi hääkuvissa, johtuen ehkä siitä, että nyt oltiin meillä kotona. Myös meidän molempien, ja etenkin vaimon kasvoilta välittyi tuo suunnaton onni ja ylpeys kasvavasta masusta.

Tuo ystävä sitten kysyi, sopiiko jos hän laittaa jokusen noista kuvista omille Facebook-sivuilleen. Eikä meillä ollut mitään sitä vastaan, kyse oli kuitenkin oikein onnistuneista kuvista. Ystävä merkitsi mut ja vaimon noihin kuviin joten tiedossa oli myös, että silloin kuvat näkyvät kaikkien meidän kolmen kavereille. Enpä mäkään siinä kohtaa ajatellut asiaa niin hirveästi, mutta tiedostin kyllä varsin hyvin, että jos jollekin sukulaiselle tai kummin kaimalle on vielä epäselvää mikä mä olen naisiani, niin eipä ole kauaa. Noissa kuvissa kun on niin selvästi pariskunta ja masu, että taatusti tulee kyllä selväksi, mistä tilanteessa on kyse. Vaikka kuvissa onkin selvästi naispari ja tuleva sateekaariperhe, mä nään niissä ensisijaisesti kuitenkin ihan vaan meidät ja meidän tulevan perheen.

Kuvien saama vastaanotto vähän yllätti. Tykkäyksiä ja kommentteja tuli melkoisesti suhteellisen lyhyessä ajassa, mikä tuntui kyllä ihan mukavalta. Enemmän kuitenkin yllätti se, että noiden kuvien jälkeen mulle on alkanut tulla kaveripyyntöjä. Kyse on lähinnä ihmisistä, jotka ovat vanhoja tuttuja jo peruskouluajoilta tai muuten teinivuosilta, mutta joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä 10-15 vuoteen. Kun asiaa vähän tutkin, kyseessä on ihmisiä, jotka ovat tuon ystäväni Facebook-kavereita. He ovat epäilemättä nähneet nuo kuvat ja laittaneet mulle kaveripyynnön sen jälkeen. Ja miksi päättelen asian olevan näin johtuu siitä, että mulla ei ole tällaista piikkia ollut kaveripyynnöissä ainakaan viiteen vuoteen, ja hassusti se ajoittui juuri noiden kuvien julkaisemisen jälkeisiin päiviin.

Mä en oikein tiedä, miten tällaiseen pitäisi suhtautua. Mun Facebookin kaverilista on muutenkin sellainen, että niiden ihmisten kanssa olen tekemisissä myös tosi elämässä. Ja nämä nyt kaveripyyntöjä lähettäneet ihmiset eivät kyllä kuulu niihin. Toisaalta välillä on oikein mukavaa törmätä vanhoihin kavereihin ja vaihtaa kuulumisia pitkän ajan jälkeen. Jossain toisessa tilanteessa mä olisin varmasti jo hyväksynyt suurimman osan noista pyynnöistä, mutta nyt mä en ihan oikeasti tiedä, mitä pitäisi tehdä. Väkisinkin tässä tulee vähä sellainen olo, että vanhoja koulukavereita alkoivat mun kuulumiset yhtäkkiä kovasti kiinnostaa, kun heillekin lopulta selvisi, että oon lesbo joka vielä sattuu olemaan raskaana. Mä kyllä ymmärrän jos asia herättää kiinnostusta. Mutta ei se ole mulle peruste alkaa sen kummemmin kaveeraamaan jonkun, nykypäivänä jo käytännössä ventovieraan kanssa. Täytyy varmaan ihan oikeasti vielä jokunen päivä pohtia, mitä teen asian kanssa.