Vaimo täyttää tässä kohtapuolin 30 vuotta. Jo alkuvuodesta kyselin vaimolta haluaisiko hän, että järjestettäisiin kolmekymppiset, vaikka vain pienetkin. Vaimo mietti hetken ja totesi, ettei voisihan se olla toisaalta olla kiva, mutta ei hänen takiaan mitään tarvitse järjestää, etenkään tässä kohtaa kun mäkin alan vähitellen muistuttaa valtamerialusta.

Niin kuin hyvin tiedätte, vaimosta on myös hyvää vauhtia tulossa äiti. Tämän hillittömän mahan kanssa mä saan kyllä automaattisesti tulevalle äidille suunnattua huomiota. Vaimo sitten taas saa tulevalle äidille tarkoitettua huomiota selvästi vähemmän, vaikka meistä molemmista on yhtälailla tulossa äitejä. Ja tästä se ajatus sitten vähän niin kuin lähti... Vaimon parin ystävän kanssa alettiin pohdiskella, että eiköhän tässä ole kaksi varsin hyvin syytä juhlaan: se että täyttää 30 vuottaa ja on samaan syssyyn tulossa vielä äidiksikin. Joten mepä sitten päätettiin järjestää vaimolle yllätyksenä yhdistetyt kolmekymppiset ja vauvakutsut. Ajatuksena oli myös, että nyt tässä on vielä mahdollisuus istua iltaa ja nähdä ystäviä, hetken päästä siihen nimittäin ei ole aikaa. 

Vaimo yllätettiin aika yksikertaisella juonella: meidät oli mukamas kutsuttu kaveripariskunnan luokse grillaamaan. Ja sieltäpä sitten löytyikin vaimon ystäviä ja juhlat. Yllätys onnistui ihan täydellisesti! Vaimo änkytti pitkään, että "miten te nyt kaikki täällä, kun ettehän te edes tunne toisianne". Alkuun otettin pieni teemaan sopiva alkumalja, jonka jälkeen siirryttiin syömään. Päädyttiin hoitamaan tuo suolainen osuus salaattibuffet-tyyppisesti, koska siitä löytyy helposti jokaiselle jotakin. Myöhemmin juotiin vielä kahvit, jonka kanssa oli tarjolla makeita leipomuksia. Lisäksi meillä oli tietysti vielä erilaista pientä naposteltavaa illan aikana.

Koska kyse oli synttäreiden lisäksi myös vauvakutsuista, luvassa oli myös pientä teemaan sopivaa ohjelmaa. Etukäteen oli tehty valmiit laput, mihin jokainen sai veikkailla syntymisen ajankohtaa, mittoja ja nimiä. Ihana idea oli myös terveisten kirjoittaminen vauvoille. Lapuille oli laitettu valmiita alkuja tyyliin: "toivon, että teistä kasva...." ja "toivon, että nauratte....", näihin sai sitten jokainen jatkaa sopivat loput. Oon kuullut, että tällaisia terveisiä lapset lukevat mielellään sitten vanhempanakin. Kaikki laput laitettiin lopuksi yhteen vihkoon, missä ne sitten pysyvät tallessa ja ovat sieltä helposti luettavissa. Toinen ohjelma oli, että osallistujille jaettiin kortit, missä oli joku tehtävä, mikä pitäsi suorittaa ensimmäisen vauvavuoden aikana. Nuo tehtävät vaihtelivat imuroinnista äidin ulkoilutukseen. Kolmas ohjelma oli vaimolle järjestetty pieni leikkimielinen äititesti, joka sisälsi teoria- ja käytännönosuudet. Teoriaosuuden kysymyksissä oli esimerkiksi: "olet lasten kanssa yksin kotona ja molemmille tulee niskakakka, mitä teet ensimmäiseksi?" sekä muutama muu realistinen vauvaperheen arjesta napattu ongelma. Käytännönosuudessa vaimo joutui sokkona tunnistamaan ja  yhdistelemään erilaisia kestovaippoja, tosin mukaan mahtuivat esimerkiksi meidän koiran KMV:n juoksuhousut, mitkä vaimo varsin ansiokkaasti heti tunnisti. Läpäistyn äititestin palkintona oli vaimon oma äitiyspakkaus. Olin koonnut siihen jotain pientä vauvoille, jotain vaimolle, ja jotain mitä vaimo voi sitten käyttää poikien kanssa yhdessä.

Ilta oli varsin onnistunut. Synttäreitä tuli juhlittua ja tuleva äiti sain sen huomion, mikä hänelle tässä kohtaa kuuluukin. Lisäksi tuli syötyä hyvin ja vietettyä leppoisasti mukavaa iltaa ystävien kanssa. Vaimo oli yllätysjuhlista vielä seuraavana päivänäkin hämmentynyt, mutta selvästi kovin onnellinen.